Siis KYLLÄ! Mä olen aina ollut sitä mieltä, että mun pitäis saada tuoda enemmän tulkkuja kuin niiden, jotka ei mahu olee. No joo, eihän tää nyt suoranaisesti sitä tarkoita, mutta SAS on juuri oikeilla jäljillä kosiskellessaan mua takaisin matkustajalistoilleen. Tosin tää ruosteteoria alko nyt vähän epäilyttää.

Nyt on aika hioa taistelusuunnitelmat huippuunsa ja kaivaa poteroa vähän syvemmäksi: tv-lupatarkastaja on kohta sinunkin ovellasi. (Jotenkin on semmonen hytinä, että kummallakaan tämän blogin lukijalla ei ole tätäkään maksua kuitattuna.) Varoittivat sentään etukäteen. Tosin mä uskon, että tää ennakkovaroitus alkavista tarkastuksista menee samaan kastiin kuin ne poliisin liikennevalvontakamerapömpelit, joissa ehkä joka kymmenennessä on jotain. Hyvinkää-Rajamäki… Lue lisää →

Meillä on uusi lööppijulkkis. Tai ei ehkä uusi, mutta jollain tapaa reformoitunut (onkohan tää ees oikee sana? No, kuulostaa pätevältä, se riittää). Nimittäin VILLE VALO. Mä olin joskus muinoin melko fanaattinen HIM-diggari. Kunnes ei enää pokka pitänyt sen neljännen albumin sanoja lukiessa. Pari otetta: ”this fortress of tears”, ”tears keep falling on the floor”, ”but… Lue lisää →

Toi prkln naamakirja häiritsee jo mun elämää ja siitä raportointia, eli tän blogin kirjoittamista. Tai sit kyse on siitä, että se on kuihduttanut mun elämän niin, ettei siitä ole enää mitään raportoitavaa. Ikäänkuin kaikki aiemmat kertomukseni olisivat olleet jännittävissä käänteissään vertaansa vailla. Facebook on tavallaan ihan kiva, mut toisaalta ihan pirun rasittava. Valokuvien esittelykanavana se… Lue lisää →

Ja kuten todettua jo useampaan otteeseen, nyt on syyskuu, ei siis enää elokuu, mistä nokkelimmat pokkelimmat voivat tehdä sen johtopäätöksen, että kuu on vaihtunut. Ja kuun vaihteen väistämättömänä ilahduttajana, tattadadaaa: Hakusanat Top 8 Elokuu 2007! Ja nämä ei siis ole suosituimmat ja käytetyimmät hakusanat, vaan ihan mun henkilökohtaiset feivöritit. Aika all time, etten sanois. Ja… Lue lisää →

Ja niin he kaikki palasivat kotiin. Yrityksistä huolimatta. Helsinki-Vantaalle lähtiessä jätetyt aivot saapuvat toivottavasti jälkikuljetuksena. Matkan aikana niitä ei ainakaan juuri näkynyt. Eikä varsinkaan kuulunut. Hmm, Rohtos. Tarjoilijat möykkäävät suomeksi. Vanhan kaupungin mukulakivillä on mahdotonta kävellä uusilla korkkareilla. Merivesi on niin suolaista että silmiä kirveltää. Aurinko polttaa tukan karrelle ja ihoa kutittaa iltaisin. Rantahiekka on… Lue lisää →

Nyt on tapahtunut jotain, mistä vedän seuraavan johtopäätöksen ja alan soveltaa sitä käytäntöön välittömästi. Mikäli minulla on jokin ongelma, istun rauhassa alas ja odotan, että ongelma lakkaa olemasta. Olen nyt tehnyt niin, ja katso: Hein?kuu on jälleen Heinäkuu! (Toivottavasti olet lukenut tämän, muuten saatan kuulostaa aavistuksen vajaalta..) Tätä kultaista Elämän Ohjenuoraa aion noudattaa ainakin seuraavan… Lue lisää →

…plus muita kliseitä. Historia. Ei mikään mun lempiaine koulussa. Vaikka hissanope tykkäskin meistä tytöistä kovin. Ja pojista myös. Tosin mua se kiels osallistumasta lukion viimeiselle hissankurssille, jollei mun asenne (?) muutu. Ja minähän en attitudesta tingi, joten itseopiskeluks meni. Ja paras hissannumero ikinä, voi kuinka yllättävää. Usein olen kuitenkin harmitellut, ettei se historia kiinnostanut. Koen… Lue lisää →

Mä olen kohta lähdössä ulkomaille. Kreikkaan. (No joo joo, sinne Rodokselle.) Taidanpa taas lähettää muutaman näppärän postikortin tänne sateiseen Suomeen. Mulla on siis tapana lähetellä kortteja. Eikä vain ulkomailta, vaan mun bravuuri on joulukortit. Ja niitä mä lähetän paljon. Lomakortteja voi lähettää hyvällä omallatunnolla vain valikoidulle joukolle: famulle, porukoille ja parhaille ystäville. Ei kaikki kuitenkaan… Lue lisää →