Hahaa, mä nujersin tänään systeemin!! Mulla on ollu kolme yliopiston kirjaa lainassa viime kesästä saakka. Syyskuussa lainoja ei enää voinu uusia, ja pari viikkoa myöhässä menin sitten palauttamaan niitä. Keskustaan, Aleksandriaan, ja maksoin siihen asti kertyneet sakkomaksut. Mutta yhtä näistä kirjoista ei voinutkaan palauttaa sinne, vaan se piti viedä Kumpulaan. Tämä sinällään on niin nerokasta,… Lue lisää →

Se lähestyy. Se on ihan kohta täällä. Se hetki, kun oon luvannu itelleni (ja muutamalle muullekin, ehkä valitettavasti), että laitan murheellisen mielen sivuun ja käännän ajatukseni positiivisemmalle taajuudelle. Aika on surra, mut joskus se vaihde jää vähän päälle. Ja täytyy päättää, että jossain pisteessä sen suremisen vaan lopettaa. Ravistaa raskaan viitan harteiltaan, potematta huonoa omaa… Lue lisää →

Meikä laittaa ruokaa: Oon miettiny taas monia asioita. Kuten bussin kelloja. Miksei ne ikinä oo oikeessa ajassa? Ees melkein. Tänäkin viikonloppuna tulin kuulemma kotiin 6:44, vaikka puolilta öin luulin kylästä lähteneeni. Toki tämmöstä nyt sattuu välillä vaikka kellot ihan tikissä oliski, mut ei mennä nyt siihen. Pakkoko busseihin on lykätä kellot, jossei ne oo koskaan… Lue lisää →

Jos en nyt ihan tunnelissa oo tän asian kanssa, niin Suomessa päässee eläkkeelle noin kuusvitosena jokatapauksessa. Ennenaikaista eläköitymistä ehkäistääkseen – tarkkailkaa nyt herraisä näiden seitsemänvuotiaitten töissäjaksamista!

Mä aina aika ajoin pohdin tota kirkkoon kuulumista, et pitäiskö olla vai olla olematta. Hesarista osu silmään uutinen, jonka johdatuksella aattelin ehkä löytäväni perusteita sille, miksi ei kannattaisi erota. Oletin tietysti, että sivusto kertois, mitä minä, ei-uskova ihminen, hyödyn siitä, että maksan kirkollisveroa. Tai lähinnä, että miten joku tarvitseva mun pennosistani hyötyy. Vai hyötyykö. Mut… Lue lisää →

Jahhas. Täytyypä tässä iskeä pari kortta ristiin niin ei pääse kukaan sanomaan etten kirjota edes kerran kuussa. Mun maailmassani syyskuu katos vähän taivaan tuuliin. Hautajaistunnelmissa alkanut kuukausi oli kokolailla mollin ja duurin ääripäitä, mutta onneksi juuri tässä järjestyksessä. Nyt olo on kohtalaisen palautunut raukean levolliseksi, eikä useamman 11-tuntisen työpäivän putkikaan saa mieltä mustaksi. Syksyinen traditiomme… Lue lisää →

Vastasin kutsuun. Aika riensi nopeasti ja ollaan ehditty olee jo taas kotonaki viikko. Pientä asenneongelmaa perusarkea kohtaan havaittavissa. Ehkä matkan muistelo piristää. Lontoo olis aika lailla helpompi pitää siistinä, jos roskat vois laittaa jonnekin tiettyyn paikkaan, vaik semmoseen johki kori-malliseen. Mut ei kato pysty laittaa roskiksia ku ehkä kymmenen koko kaupunkiin. Muuten joku laittaa niihin… Lue lisää →

Sallikaa mun esitellä: Olento, josta poni-intoiluni juontaa juurensa. TIINA! Tiina täyttää tänään 25 vuotta, jos se on yhä elossa. Se saattaa hyvinkin olla, sillä se on varsonut marraskuussa, kertoo Hippos. Itse oon nähny Tiinan viimeks yli 10 vuotta sitten, kun hoidin sitä monta vuotta 90-luvulla. Sitten se myytiin jonnekin Sulkavalle, enkä oo siitä sen koommin… Lue lisää →

Juba ymmärtää mua.