Tämä on tarina siitä kuinka minä en tälläkään kertaa osallistunut Ravintolapäivään.

Ravintolapäivä on musta ihan mahtava keksintö, ja seuraan suurella ilolla miten se on paisunut 35 maahan, joissa sitä vietetään yli 1650 pop up -ravintolan voimin. Upeeta ihmiset!!

Samaan aikaan teen tutustumisretkeä itseeni, ja joudun myöntämään totuuden itsestäni olevan erilainen kuin olen kuvitellut sen olevan, ja millainen haluaisin sen jostain syystä olevan.

Aina kun Ravintolapäivä koittaa, olen aivan että ”jesjes, Ravintolapäivä on ensi sunnuntaina, wohoo!”, vaikka tiedän jo valmiiksi miten se vaikuttaa omaan sunnuntaihini: Ei niin mitenkään. En aio nähdä vaivaa laittaakseni ravintolan pystyyn, enkä todennäköisesti edes mennä katsomaan mitä muut ovat saaneet aikaiseksi. Löllin kotona, ja olen ”hengessä mukana”. Kerran olen tainnut ostaa jonkun voffelin Ravintolapäivä-kojusta, kun sattumalta olinkin liikenteessä ja sellainen kohdalle osui. Miksi näin?

Ajatus Ravintolapäivästä on loistava. Ja toteutuskin osoittaa kekseliäisyyttä, viitseliäisyyttä ja ylipäänsä ihailtavaa osallistuvaa ja osallistavaa kaupunkihenkeä. Mutta sen kerran kun mä olen kaupungilla pyörinyt näitä pop uppeja kurkkimassa, on vastaan tullut aina sama ilmiö: Jonot ovat pitkiä ja safkat syödään seisoskellen kertislautasilta yleensä koleahkossa ilmassa. Niin en mä sitten viitsi. Ja älkää nyt käsittäkö väärin: Jonothan ovat positiivinen asia, se tarkoittaa että jengiä kiinnostaa tämänkaltaiset tapahtumat ja Ravintolapäivä senkun porskuttaa etiäpäin, kasvaen ja leviten koko ajan. Samalla jonojen näkeminen jollain tavalla vapauttaa minut osallistumasta: Voin olla ylpeä kotikaupunkini lanseeraamasta hienosta tapahtumasta, ja mennä oman kotini suojiin tekemään itse omat ruokani ja syömään ne rauhassa oikeilta lautasilta, eikä tarvitse kohta tuntea pistosta sydämessään kun tämänkaltainen tapahtuma kuihtuu pois kun jengi ei osallistu.

Ehkä mä olen myös pikkuisen erakko, koska tiedän Ravintolapäivässä olevan myös niitä pop uppeja, joihin voi varata etukäteen paikan jonkun ventovieraan ruokapöydässä. Mutta en mä oikein…

Muita jotka reagoi samalla kummalla tavalla?

Ps. Kuva ei ole Ravintolapäivästä…

Yksi ajatus juttuun “Ravintolapäivä!

  1. Jotakuinkin samansuuntaiset tuntemukset. En edes ole päässyt täältä metsästä niin pitkälle kuin tsadiin a.o. päivinä. Lehdestä lukenut olen ja päättänyt että seuraavan kerran sitten. Ei sun real life -kokemukset varsinaisesti houkutele kokeilemaan. Kirppispäivien suhteen olen ollut yhtä saamaton. Josko tähän kuitenkin lähtis kesän päätteksi: http://www.stadissa.fi/tapahtumat/34948/siivouspaiva-kirpputoripaiva

    Vastaa

Vastaa

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen