Tuossa pari juttua aiemmin tunnustin ristiriitaiset fiilikseni Ravintolapäivästä. Vastaavia juttuja on muitakin, kuten Anoppiehlokkaani (sic) kommenteissa esille toikin.
Kirpputorit. Todellakin haluan olla ekologinen, eettinen ja sillai sopivasti boheemi. Ostan siis vaatteeni ja pienet sisustusesineeni kirpputorilta. Ihanaa! Paitsi että… En koskaan löydä kirppiksiltä mitään. Masennun viimeistään kolmannen pöydän kohdalla. Vaatteet ovat trikoolumppuja, tavarat turistikrääsää ja kaikkien hintalapussa on vähintään puolet liikaa. Missä helkkarin kirpputoreilla te löytöjen tekijät käytte?!
Toinen asia minkä suhteen oon joutunu pitkälti luovuttamaan on brunssit. Mmmm, raukeaa lojuilua pehmeillä sohvilla, eteenkannettuja ihania tuoreita aamupala-asioita, ja joku muu pesee tiskit. …Not. Pikemminkin jonoja, mekkalaa, ahtaita pöydänvälejä, tyhjiä kulhoja buffapöydässä, haukankatseista kyttäämistä milloin niitä täytetään taas, haaleaa munakokkelia, lämmintä tuoremehua ja kaiken kruunuksi töykeähkö tai kiireinen asiakaspalvelu. Why bother?
Paitsi että: muutama viikonloppu takaperin löysin vihdoin ihanan brunssipaikan! Flada 13 osoitteessa Kalevankatu 13 tarjosi juuri sellaisen brunssihetken mitä olen kaivannut: Rauhallinen tunnelma, väljät tilat, lämpimät jutut tuotiin tilauksesta pöytään, kylmät salaatit & leikkeleet haettiin buffasta. Henkilökunta oli huippuystävällistä ja aina tarvittaessa paikalla, mm. kun salaatinkastikkeen lautanen oli tarttunut kiinni pulloon ja kilahti maahan, oli henkilökunta kahdessa sekunnissa paikalla putsaamassa paikkoja. Pieniä mutta ah, niin merkittäviä juttuja. Menkää ja kokekaa brunssi sellaisena kuin minä siitä tykkään. Ja jos tällaisia mestoja on enemmänkin, niin käräyttäkää ne oitis!!
Kuva Fladan sivuilta.
Ensin ei tuu mitään päivityksiä viikkoihin, väsähdin kyttäämään. Ja sitten tuli tuplat. Kiitos niistä.
Kirppikset ei enää ole samanlaisia kuin vanhaan hyvään aikaan. Roskikset ovat olleet avokätisempiä ja muuttolavat anteliaampia. Täällä Klaukkalassa on kuitenkin kohtuullinen kirppis. Viimeinen hankinta: vanhat, ihanat ”käsintehdyt” tikkaat, 9 ekeä. Antiikkivahaa pintaan ja uuden makuuhuoneen vaatepuu on ihan passeli.
Pitää kokeilla sitä Fladaa, onks joka päivä? Paras kokemistani brunsseista on Ekbergin kahvilassa Bulevardilla. Vaikka se kulkee aamiaisen nimellä. Viikonloppuisin klo 13 asti. Hiukka hinnakas 17,50 e.
Joo mulla on ollut tällainen aika pitkä kirjoittajan blokki. En tiiä mikä on. Ajatukset ja puheen määrä ei oo vähentyny tippaakaan, ehkä mulla on vaan liikaa kuulijoita tosielämässä kun en oo tullut tänne vuodattamaan. ;)
Käsittääkseni Fladan brunssi on vain viikonloppuisin. Ekbergissä en ookaan brunssilla käyny, aamiaisella vaan muutaman kerran. Täytyy kokeilla brunssiakin.
Siinähän se linkki oli Fladan sivuille. Ei tarvitse sitten vääntää rautalangasta vastausta mun kysymykseen.
Mun kirppisfilosofia on, että sieltä pitää aina ostaa sellaista, mitä ei normaalikaupasta missään tapauksessa ostaisi tai edes etsisi. Eli täytyy olla sopivasti hullussa mielentilassa. Mun tatsi kirppiksiin on kyllä kärsinyt ison inflaation menneinä vuosina. Opiskeluaikana jaksoin maleksia niillä ja kaikenlaisilla kummallisuuksilla oli enemmän käyttöä. Mut viime kesänä intouduin ja ostin kummallisen mokkakappaleista ja karvasta yhteen kursitun viitan jota seuralainen kutsui ”tirehtöörinviitaksi”. Se on nyt raskaana ollessa aivan loistava kun vatsa mahtuu sen sisään ja lisäksi on taas vähän boheemi olo (tosin kyllä Ruoholahden toimistokortteleissa viitta tuntuu hetkittäin huutavan enemmän sanaan ”koditon” kuin ”boheemi”, mutta oh, well).
Oho! Eli mun virhe on se, että menen kirppiksillekin ostamaan sellaista mitä ihan oikeasti tarvitsen (tai haluan). Avoimempi mieli siis mukaan, gotcha. ;D Ja mä vaadin nähdä sun kodittoman tirehtöörin viitan heti ensi tilassa!
Olen kyllä samaa mieltä Satunnaisen vaahtoajan kanssa siitä, että kirppiksiltä ei koskaan pidä etsiä mitään. Ainostaan tehdä löytöjä sopivan hullussa mielentilassa. Poikkeuksena lastenvaatteet/-tarvikkeet, niiden osalta minulla on kyllä aina jo etukäteen mielessä, mitä olen etsimässä ja usein olen kyllä etsimäni löytänytkin.
Eli mä en ole vaan osannut. Ymmärrän.
Mutta vielä ei ole myöhäistä oppia. Jatkossa vaan avoimin mielin, kuten jo yllä kirjoitit.
Juteltiin brunsseista ja ajattelin tota Fladaa, mutta nähtävästi ovat lopettaneet. Höh.