Vastasin kutsuun. Aika riensi nopeasti ja ollaan ehditty olee jo taas kotonaki viikko. Pientä asenneongelmaa perusarkea kohtaan havaittavissa. Ehkä matkan muistelo piristää.

Lontoo olis aika lailla helpompi pitää siistinä, jos roskat vois laittaa jonnekin tiettyyn paikkaan, vaik semmoseen johki kori-malliseen. Mut ei kato pysty laittaa roskiksia ku ehkä kymmenen koko kaupunkiin. Muuten joku laittaa niihin pommin. Kyllä näin on nähtävä.

Kun on Englannissa ja lomalla, niin olis ehkä hauska käydä päivällä kietasemassa huiviin yks olut ja pikkupurtavaa jossain pubissa. Ihan kiva idea, jos tajuat tehdä sen ennen kahta. Sen jälkeen ei nimittäin pubeista saa ruokaa. Kokki lähti kotio.

No, voi sen nälän kesyttää pelkällä oluellakin. Mihin aikaan yleensä pubeissa on kaikista paras meno? Noin yhdeltätoista? Sehän on sit just hyvä aika sulkea pubit! Joka ikinen. Myös Lontoossa. Menkää himaan siitä. Tai yökerhoon. Niissä on hyvä jatkaa juttua kun ei kuule omaa ajatustaan.

Vessa-asiointi pubeissa. Kenen mielestä ne käsien “kuivaamiseen” tarkotetut puhaltimet on hyvä keksintö? Puhurin meteli sattuu päähän ja kuivuminen tapahtuu hitaammin kuin jos vain heiluttelis käsiä ilmassa. Mutta eivät oo ilmeisesti Englannissa kuulleet mistään käsipyyhesysteemeistä. Missään.

Ja mitä sillä vedenpaineellakaan oikeestaan tekee? Niinku ainakaan vessanpöntössä tai suihkussa. Tuo sopivaa jännitystä arkeen, kun ei voi koskaan tietää, että katoaako se tavara ekalla vai kymmenennellä nykäsyllä. Eikä tule vapaa-ajanongelmia, kun voi näppärästi kuluttaa kolme päivää huuhtoen hoitoainetta pois tukasta.

Ja niin, minkä helvetin takia ne kylmä- ja kuumavesihanat täytyy olla erikseen ja noin metrin päässä toisistaan? Hyvä pestä nassu siinä sitten, kun toisessa vesinorossa jäätyy naama ja toisessa palaa näpit. Ei pysty käsittää.

Entä mikä juju niissä kokolattiamatoissa on? Myös kylppärissä. Idioottikin voi aistia ne homeitiöt. Entä kun joku kusee ohi pöntöstä? Siinähän pyyhkäset roiskeet näpsästi pois. Yh.

Lontoo. Ah. Niin mahtava kaupunki, että jos tulis järkevä tilaisuus muuttaa sinne, niin en kahta kertaa miettis. On vaan niin lepposta olla täällä +15 asteessa sateessa tilillä 22 euroa, et pitää vähä yrittää kompensoida.

Sallikaa mun esitellä: Olento, josta poni-intoiluni juontaa juurensa.

TIINA! Tiina täyttää tänään 25 vuotta, jos se on yhä elossa. Se saattaa hyvinkin olla, sillä se on varsonut marraskuussa, kertoo Hippos. Itse oon nähny Tiinan viimeks yli 10 vuotta sitten, kun hoidin sitä monta vuotta 90-luvulla. Sitten se myytiin jonnekin Sulkavalle, enkä oo siitä sen koommin kuullut.

Mulla on kesämissio: Mä oon päättänyt selvittää, missä Tiina on. Jos se ei ole ponitaivaassa, niin tavoitteena on tietysti mennä sitä katsomaan. Raportoin tulevaisuudessa miten kävi.

Kattokaa nyt miten söpö se on! PONI!

Juba ymmärtää mua.

Nyt soi torvet ja paukkuserpentiinit särkee korviin - Aasinsilta on ollut olemassa kokonaisen vuoden! Ja vieläkin täällä joku käy, uujee. Tattista vaan teille. Olisin halunnut tähän jonkun supersiistin kuvan luomaan tunnelmaa, mutta ei toi clipartin tarjonta oikein sykähdyttänyt. Mut katotaan jos illal sais jotain pykättyy - kannattaa siis tulla uudemmankin kerran! Edit. illalla: No nyt on visuaalinenkin puoli hoidossa, kiitos kuvausvastaava Timo ja tähtisädetikkuvastaava Niklas! Onpa mulla muuten kurttunen käsi, hmmm…

Vastasyntyneet blogit on usein vähän haparoivia ja etsii vielä sitä omaa juttuaan. Lopputulos saattaa olla jotain ihan muuta kuin miltä aluks näytti tai mikä oli tarkoitus. Toiset blogit myös kuukahtavat heti alkumetreillä, jostain selittämättömästä syystä, ja toiset osoittautuvat vähän muita hitaammiksi ja yksinkertaisemmiksi, mutta niilläkin on ihan yhtäläinen oikeus olla olemassa.

Jos blogi sinnittelee hengissä vuoden, se rupeaa usein olemaan vähän ylpeä. Etenkin, jos se on onnistunut keräämään vakituisia kavereita. Blogi on vähän itseään täynnä, ja luulee oikeasti julistavansa jotain suurempia totuuksia elämästä. Kapinahenkeä löytyy. Usein blogi on kuitenkin aika putkinäköinen, mutta eihän se haittaa. Kuuluu ikään.

Jos blogi on pystyssä vielä kahdenkin vuoden päästä, se on todennäköisesti saavuttanut elämässään jotain. Oikeasti hyviä ystäviä, jotka tukevat vaikeina ja hiljaisinakin aikoina. Kävijälaskurit juoksevat vaikka mitään asiaa ei hetkeen olisikaan. Blogi on todennäköisesti joko kaventanut ja syventänyt asiantuntijuuttaan jollain sektorilla, tai vaihtoehtoisesti ottanut hoitaakseen yhä monisyisempiä elämän sivupolkuja. Joka tapauksessa blogilla tuntuisi menevän ihan kivasti. Kenties blogi elää elämänsä parasta aikaa.

Kolmevuotias blogi sisältää jo jotain Suurempaa Viisautta. Blogi on todennäköisesti kolhiintunut elämän tyrskyissä, mutta noussut aina uudelleen jaloilleen jokaisen palvelimen kaatumisenkin jälkeen. Voikohan mikään enää pysäyttää näin hyväkuntoista blogia?

Neljävuotiaita blogeja ei ehkä tunneta vielä tarpeeksi, jotta niistä voisi lausua mitään kovin älykästä.

Tähtäin on siis asetettu kohtalaisen korkealle, katsotaan mihin asti rahkeet riittää. Kiitos kävijöille kuluneesta vuodesta, ja jatketaan harjoituksia!

Sataa vettä! Ei enää autoilijat yllättäviä lumimyräköitä, ei mitään persoonatonta loskahöttöä, vaan rehellinen, kasteleva, jäätävä, keväinen vesisade. Tallustellessani sateenvarjottomana tukka vettä valuen kirjastosta kotiin tunsin kesän olevan askeleen lähempänä. Mahtavaa!

Kiinalaiset tiedehempat on toisinaan vähän pelottavia. Tänpäivän Hesari ties jo kertoa, että Pekingin olympialaisissa ei sada vettä. Ei sada, koska Pekingin kansallinen säänmuuntelun toimisto varmistaa, että sadepilvet eivät pääse liukumaan stadionin ylle. Voikohan olla kovin ekologista, jos pilviin kylvetään ilmatorjuntatykeillä hopeajodideja, jotka pakottaa sateen alas ennen stadikkaa? Aprillipäiväkin meni jo, joten tarttee kai ruveta kaivamaan jotain poteroa. Sen verran epäilyttävän kuulosta toimintaa nyt meneillään.

Facebookin mahti on jotain järisyttävää. Jani Sievinen on saanut Marinsa kanssa vauvan tänä aamuna. Iltasanomia lainatakseni: “Onnellinen ja ylpeä isä kertoo asiasta Facebook-profiilissaan.” Naamailu rulezzzz!!…

Koska tämä kirjoitus on sisältänyt jo uutispläjäyksen, urheiluosuuden, sääkatsauksen ja viihdeuutiset, on luontevasti loppukevennyksen paikka. Skanneri töihin ja palanen tuoreinta Nyt-liitettä jaettavaksi. Tämä tiivisti jollain herkällä tavalla elämisen hengen omilla asuinnurkillamme:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Minkäännäkönen logiikka on ilmeisen yliarvostettua kun kaupunki kikkailee mun verorahojen kanssa. Tänään oli uutisissa, että Le Länsimetron hinta humpsahti ykskaks alaspäin rapiat sata miljoonaa. Säästö syntyy, kun laitureista päätettiin tehdä lyhyempiä.

Siis häh? Sikäli kun mä olen huomannut, niin meillä täällä metromaan puolella laiturit on tasan sen pitemmän metron mittaisia. Tähän on kaksikin hyvää syytä: ne ei voi olla lyhyempiä, koska muuten tunneliin jäävistä vaunuista vois olla hankala operoida ittensä pihalle. Niiden ei myöskään ole järkeä olla pidempiä, koska ei ne metrot vaan ole ikinä pidempiä. Eikä ne voi olla sen pidempiä edes “täällä-kaikki-on-suurempaa”-Espoossa, koska sitten Länsi ei pääsis ulos täällä, minne niillä metroilla niin kovasti halutaan tulla. Ja sama tiivistettynä: miksei niistä laitureista alunperin suunniteltu metrojunan mittaisia? Miten tääkin nyt voi olla niin helvetin hankalaa.

Tosin mä luulen että tässä on takana Suuri Länsimetro-Salaliitto, jossa metron päivitysosan hinnaks on ensin lätkäisty joku ihan mauton summa, ja sit ku sitä tiputellaan alaspäin muutama sata miljuunaa, niin sitte se tuntuuki jo melkein ilmaiselta.

Mä en oikeestaan ees tajua, miks Espoo haluaa metron? Ei metro oo ollenkaan espoolainen, oli se miten newyorkkia tahansa. Se voi olla nopea, mutta siihen ne hyvät puolet sit jääki. Se on likainen, haiseva, ahdas ja siellä on juoppoja ja muita haisuleita. Ja kyllä, kyllä ne tulee sinne Espooseenkin. Koska nyt kuski ei enää herätä niitä Ruoholahdessa.

Edit - puoli tuntia myöhemmin:

Mjahas, mjahas. Etevän juurnalistin tavoin tein taustatyön jutun kirjoittamisen jälkeen. Nopealla selailulla ja kärjistävällä tulkinnalla olen nyt saanut selville seuraavaa:

• Metron haluaakin Helsinki.
• Metro, joka ajaa Espooseen, ei ole sama kuin metro, joka operoi Helsingissä.
• Espoon metro on lyhyempi ja automaattinen, ilman puliukkoja ja ilman hajuja. Ihanaa.

Nyt tää ei oo enää edes hauska juttu. Vain kallis. Höh.

Tulin täs ajatelleeks juttuja. Ainakin kahta. Kolmea, mut tota lopun Kela-juttua mä en halua ajatella ni siks mä en laske sitä.

Viimeset ehkä kolkyt viikkoa on uutisten lopussa tulevat sääpläjäykset alkanut kutakuinkin “Noooh, Visa, joko kohta saadaan lunta?” Kyllä kai kaikki tietää, että uutishemmot istuu jossain Pasilassa, mutta eiköhän ainakin toive olis että niitä samoja uutisia katotaan vähän pohjoisempanakin? Erkkiä Enontekiöltä ei ehkä hirveesti lämmitä kuulla tota samaa jäkätystä eri variaatioin joka helvetin päivä, kun on töihin mennen ja tullen raapinu kulmakarvat huurussa autonikkunoita 10 asteen pakkasessa. Kyllä mullekin on hankala ajatus, että jossain voi todella nytkin olla lunta, kun ite on sahannu viimeset viikot akselilla Kumpula-Sörnäinen-Freda, mut ne on sentään uutistenlukijoita. Vois kuvitella, et ne näkis nääkin asiat vähän laajemmin.

Olin eilen Aleksi13:lla shoppailee. Tai siis Timo shoppaili, ja mä odotin. Ei ehkä se normaalein kuvio, mutta on musta silti törkeetä, että miesten osaston sovituskoppien luona ei ole penkkejä, johon hento nainen (siis minä), joka on taastaastaasTAAS flunssassa, voisi hetkeksi istahtaa armasta miestään odottamaan. Ehkä miehet ei shoppaa niin paljoa kuin naiset, mut kun ne vihdoin häviää sinne sovituskoppiin, niin ei se verho ihan sekunnissa uudelleen heilahda. Naisten osastolla kyllä riittää penkkejä, mutta harvoin siellä miehiä näkyy istuksimassa. Nykymies pelastaa itsensä levyosastolle. Mutta vaimo/tyttöystävä haluaa kyllä olla vaikuttamassa siihen, mitä rytkyjä se mies oikein meinaa ostaa. Eli ei ehkä tarvitsekaan budjetoida uusia penkkihankintoja, vaan yksinkertaisesta siirtää ne penkit naisten puolelta miesten puolelle. Haa.

Mä tyydyin eilen shoppailee vaan apteekissa. Ostin sarvikuonon, sellasen nenähuuhtelutsydeemin, ku se on kuulemma perussivistystä (niin siinä paketin kyljessä luki. Weird.) Ehkä se tekee myös gutaa jatkuvasti tukkoselle nenälle. En kyl ollu ihan vakuuttunu ekan kokeilun jälkeen, mutta jatkan harjoituksia. Niin ja löysin mä ihanan 100 euron kevättakin (kun ei se talvi tule, Visa sano), mut katotaan sitä sit ku oon ensin ratkaissut miten maksan Kelalle 2600 euroa maaliskuun loppuun mennessä. Super.

El Sarvikuono.

No näin o!

Emmä ny taaskaan kerkee kirjottaa kunnol. Eilisestä cannelloni-kokkauksestani sais kyllä lähes raparperimehutarinaan verrattavan legendan, joten ehkä palaan siihen ensi vuonna. Kuvamateriaaliakin on. Näette sitten, miltä valkokastikkeen EI kuulu näyttää.

Vajaan kuuden tunnin kuluttua, kello 00:05 mut voi löytää Nurmijärven raitilta ihmettelemästä ilotulitusta. Nimenomaan 00:05, niin luki Hesarissa et Kirkonkylällä paukutellaan. Kyläherroille on näemmä mennyt jakeluun, että nurmijärveläinen ei oo ikinä ajoissa. Kun se ei vaan osaa päättää.

Hyvää uutta vuotta just sullekin!

Onko joku ihmetellyt, minne talvi on kadonnut?

Mä voin kertoa: se on meidän kylppärissä. Meidän kylppäriin on ilo astella kello seiskalta aamulla, kun siellä on likipitäin pakkasta. Ja siellä myös aika ajoin tuulee. Kyllä. Tupee vaan hulmuaa kun tihrustelee itteään peilistä. On se vaan ilo asua vanhan talon neloskerroksessa, kun patterin vesi kiertää melkein tänne asti. Eikä siihen mitkään ilmaukset auta, neropatit. Jostain syystä antarktis on rantautunut ainoastaan meidän kylppäriin, ei onneks muualle asuntoon. Tiedättehän, kun entisaikoina jääkaapin virkaa hoiti joku viileää ilmaa sisuksiinsa imevä kaappi keittiössä. No, meijän kämpässä on pistetty pikkasen paremmaks.

Sitähän ei suomalainen ikinä voi tarpeeks päivitellä, et miten tähän aikaan vuodesta on niiiin pimeetä ja ikävää. Mua tää pimeä ei oikeastaan vaivaa, mutta lunta mulla on ikävä. Ei pelkästään sen valon takia, vaan ihan lumen takia. Lumi on niin siistiä. Etenkin kun ei omista autoa. Mäenlaskua Alppipuistossa ja minttukaakao, tahtoo.

Mä en myöskään erityisemmin masentele tähän aikaan vuodesta. Ehkä se johtuu siitä, että mä en oo koskaan ollu talvella ulkomailla. Mitä nyt kerran vastaanottamassa kevättä huhtikuussa Lausannessa, ja eikös siellä tullukin räntää. Mä hölmö varmaan alitajuisesti kuvittelen, että kaikkialla muuallakin on tällasta paskaa, enkä osaa kaivata parempaa.

Tää päivien lyhyyskin on mulle kumma kyllä ihan ok. Mut olis se kyl kiva, jos ne kolme nk. valoisaa tuntia paistais sit ees aurinko. Kaikkein tympäsevintä on ne mitäänsanomattoman ultimatum-harmaat päivät, kun ei voi mistään päätellä mitä kello on. Ja odottaa vaan et tulis jo pimeetä, niin ei näkis miten harmaata on.

On tuo Hjallis vaan sellanen pisnesmies (joo, tiedän, tästä puuttu nyt ihan täysin jopa se aasinsilta). Mut en mä kyllä vaan käsitä, et miten just sillä on tullu mieleen, et Suomessa saatettais tarvita kymppejä syytäviä automaatteja. En jotenkin näe kyseisen miehen figuuria räntäsateessa Kurvin otolla kiroamassa, kun tilillä on vaan 19 egee.

Niin että tulis nyt vaan sitä lunta niin ei tarttis tällasiakaan funtsia omaks viihdykkeeks. Kunhan ei sentään meidän kylppäriin.

Aikanaan naurettiin tälle, jota myös feikiksikin epäiltiin.

Mutta tää kuva ei valehtele. Tää on hilpeetä. Tai surullista.