En ole koskaan saanut mitään sellaisia blogitunnustuksia. Mä en edes koe olevani osa jotain suurta blogosfääriä, sellanen bloggaaja. Enemmänkin raakun täällä omassa nurkassani, kuuntelipa kukaan tai ei. Kunnes maanantaina huomasin että eräs tyttö oli pitkästä aikaa päivittänyt blogiaan. Ja teki mun maanantaista keskivertoa hymyisämmän.
Wow. (Sopii muuten mun blogin väreihin toi.) Tyttö sinä olet rätti -blogi on kuulunut suosikkeihini jo vuosia, niin monesti se on naurattanut ja joskus melkein itkettänytkin (olen kykenemätön itkemään tuttujenkaan ihmisten vastoinkäymisille, tai elokuville; itken ajatukselle yksinäisistä ja kiusatuista ihmisistä ja tapetusta pikkuhiposta), mutta ei koskaan ärsyttänyt tai tuntunut teennäiseltä. Elämänmakuisin, teeskentelemättömin blogi mitä mä olen ikinä lukenut, ja suosittelen isosti. Tämä ei ollut maksettu eikä tunnustuksella ostettu mainos, vaan ihan taivaan tosi, minun mielestäni.
Niinpä olen kovin, kovin otettu tästä tunnustuksesta, ja jatkan toki tunnustusta eteenpäin ”vastaamalla viiteen blogiin liittyvään kysymykseen ja jakamalla palkinnon viidelle, jotka sen ansaitsevat.”
Milloin aloitit blogisi?
Huhtikuussa 2007. Se täyttää kohta neljä ja elää ensimmäistä luovuuskauttaan. Kertoo omia satujaan. Mielikuvien ja todellisuuden raja on vielä epätarkka. Tunteet ovat neljävuotiaalla voimakkaita ja ne purkautuvat aitoina jalanpolkemisineen ja kiukunpuuskineen, sillä hän ei vielä kykene hillitsemään niitä. Rauhallisesta koko perheen päivänsäteestä on tullut jyrkkä, ailahtelevainen, kiivas, itsepäinen ja kovaääninen. Ja hän on koko ajan äänessä ja tekee numeroa omasta loistavuudestaan. Hän tietää kaiken, osaa kaiken ja muutenkin esiintyy kuin Euroopan valloittaja. (Lähteet: Nettineuvo.fi ja Vanhempien käsikirja). Voi crap.
Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Maailman parasta aihetta eli mua ja mun elämää, tyyliin ”mitä ajattelin tänään” ja ”mitä tein eilen”. Aika usein myös ”mikä tänään vtutti”.
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Huh, mulle se, että se on mun. Mun bussilipunki suojakotelossa lukee Oma, Paras, Ihana Minä. Sisällöllisesti ajateltuna ei varmaan mikään. Se, että mä kirjotan itsestäni sen kummemmin sensuroimatta kuka mä olen, mutta en kuitenkaan laita juurikaan kuvia itsestäni tai ystävistäni tai esiinny koko nimelläni (lähinnä ettei tää osuis Google-hakuihin kun joskus haen työpaikkaa). Mutta ei kai siinäkään mitään erityistä ole. Tää on mikä on, tämmönen.
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Tarve saada huomiota ja päteä. No ei kai. Kai sitä ajatteli olevansa omasta mielestään niin hauska että voisi olla kiva jakaa omaa hauskuuttaan ja elämänviisauttaan bitteinä maailmalle. Hmm, ehkä ensisijaisesti tarve kirjoittaa ylös omia pohdintojaan elämän pienistä ilmiöistä. Ensimmäiset kirjoitukseni koskivat epävarmuuttani mennä yksin lounaalle, työpaikan kahvikäyttäytymistä (lähinnä sen puuttumista) ja likaisten hiusten henkistä olotilaa. Asioita jotka oli välttämätöntä jakaa kaikille mutta mitä kukaan ei just silloin ollu kuuntelemassa. Siinä kai se syy. Pikkuhiljaa siitä tuli tapa ja lisää kirjoituksia mitättömistä mutta ah niin tärkeistä asioista näki päivänvalon.
Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Blogissani en välttämättä mitään mutta tavassani kirjoittaa blogia sen, etten olisi niin itsekriittinen kuin miksi olen vuosien varrella tullut löydettyäni niin hyvin kirjoitettuja blogeja. Usein tuntuu että niin moni muu on niin paljon taitavampi, nasevampi ja hauskempi kirjoittaja kuin minä, että minun blogillani ei ole arvoa muuna kuin omana päiväkirjanani, ja sellaisenakin se on vähän kehno, kun ei tänne nyt ihan kaikkea viitti kirjottaa. Ehkä yhden tai kaksi kirjoitusta haluaisin ottaa pois tai ainakin muuttaa niitä, mutta en aio kertoa mitkä ne ovat. Ainakaan nyt.
Ja sitte ne ihkupihkut kelle tän tunnustuksen tahtoisin jakaa:
Stella, vaikka hän varmasti saakin tunnustuksia ovista ja ikkunoista. Taituri kirjoittaja, tykkään tyylistänsä ja oon saanut paljon pukeutumisinspiksiä. Mm. ne nahkahousut, joiden kuvat tänne oon teille vieläki velkaa. Shit.
Dorit, joka saa hengästyttävän upeilla kuvillaan ja lyhyillä, elämänmakuisilla tarinoillaan hymyn huulille.
Kalak, joka antaa mahtavien kuvien puhua puolestaan. Plus on mun mies, siitä lisäpisteitä. Mutta on ne kuvat oikeastikin hienoja, kattokaa vaikka ite. Tarkemmin ajatellen tää ei kyl ehkä täytä blogin tunnusmerkkejä, mut ihasama.
Meri, joka vaan on niin ihanan hömppä ja aito, teeskentelemätön (tarkottanevat samaa asiaa, mutta jotta pointti tulisi selväksi). Ja Australiassa.
Sit meneeki vaikeeks. Useampi mun lemppariblogisteista on jostain syystä lopettanut. Ehdokkaita tälle listalle olis olleet mm. Pusnus-blogin Jenni ja Sir Kerawach, mutta kun ensimmäistä blogia ei enää ole ja toinen ei päivity, niin protestoin moista blogimaailman hylkäämistä ja rikon tunnustuksen sääntöjä (en kyllä tiiä oliko sellasia edes) ja laitan tunnustuksen erittäin ansaitusti takaisin sinne mistä se tulikin, tytölle.
Ps. Gorgeous on musta hieno sana. Se sisältää riemua ja tunnetta, sillä tervehdittävä ihminen on mielenkiintoinen, vetävä ja upea tyyppi niin henkisesti kuin fyysisestikin. ”Oot hyvä tyyppi ja pidän sinusta”, ilman sen kummempia pilkkeitä silmäkulmassa. Gorgeous, gorgeous, gorgeous. Kirjoitettuna se näyttää kyllä vähän tyhmältä. Ja tuo mieleen Gorky parkin, joka tuo mieleen Wind of Changen sanat, joka tuo mieleen The Scorpionsin, mikä ei juuri koskaan ole hyvä asia. Hö.
Onnittelut tunnustuksesta! Varmasti piristää päivää, sillä se ja kirjoituksesi sai minutkin hymyilemään.
Ja oon kyllä tunnustuksenjakajan kanssa samaa mieltä: You are gorgeous blogger.
Oli kiva löytää tänne, kiitos Tytön kommenttilootan! Naapuri :-) heh.
:)