Tulin täs ajatelleeks juttuja. Ainakin kahta. Kolmea, mut tota lopun Kela-juttua mä en halua ajatella ni siks mä en laske sitä.

Viimeset ehkä kolkyt viikkoa on uutisten lopussa tulevat sääpläjäykset alkanut kutakuinkin “Noooh, Visa, joko kohta saadaan lunta?” Kyllä kai kaikki tietää, että uutishemmot istuu jossain Pasilassa, mutta eiköhän ainakin toive olis että niitä samoja uutisia katotaan vähän pohjoisempanakin? Erkkiä Enontekiöltä ei ehkä hirveesti lämmitä kuulla tota samaa jäkätystä eri variaatioin joka helvetin päivä, kun on töihin mennen ja tullen raapinu kulmakarvat huurussa autonikkunoita 10 asteen pakkasessa. Kyllä mullekin on hankala ajatus, että jossain voi todella nytkin olla lunta, kun ite on sahannu viimeset viikot akselilla Kumpula-Sörnäinen-Freda, mut ne on sentään uutistenlukijoita. Vois kuvitella, et ne näkis nääkin asiat vähän laajemmin.

Olin eilen Aleksi13:lla shoppailee. Tai siis Timo shoppaili, ja mä odotin. Ei ehkä se normaalein kuvio, mutta on musta silti törkeetä, että miesten osaston sovituskoppien luona ei ole penkkejä, johon hento nainen (siis minä), joka on taastaastaasTAAS flunssassa, voisi hetkeksi istahtaa armasta miestään odottamaan. Ehkä miehet ei shoppaa niin paljoa kuin naiset, mut kun ne vihdoin häviää sinne sovituskoppiin, niin ei se verho ihan sekunnissa uudelleen heilahda. Naisten osastolla kyllä riittää penkkejä, mutta harvoin siellä miehiä näkyy istuksimassa. Nykymies pelastaa itsensä levyosastolle. Mutta vaimo/tyttöystävä haluaa kyllä olla vaikuttamassa siihen, mitä rytkyjä se mies oikein meinaa ostaa. Eli ei ehkä tarvitsekaan budjetoida uusia penkkihankintoja, vaan yksinkertaisesta siirtää ne penkit naisten puolelta miesten puolelle. Haa.

Mä tyydyin eilen shoppailee vaan apteekissa. Ostin sarvikuonon, sellasen nenähuuhtelutsydeemin, ku se on kuulemma perussivistystä (niin siinä paketin kyljessä luki. Weird.) Ehkä se tekee myös gutaa jatkuvasti tukkoselle nenälle. En kyl ollu ihan vakuuttunu ekan kokeilun jälkeen, mutta jatkan harjoituksia. Niin ja löysin mä ihanan 100 euron kevättakin (kun ei se talvi tule, Visa sano), mut katotaan sitä sit ku oon ensin ratkaissut miten maksan Kelalle 2600 euroa maaliskuun loppuun mennessä. Super.

El Sarvikuono.

No näin o!

Emmä ny taaskaan kerkee kirjottaa kunnol. Eilisestä cannelloni-kokkauksestani sais kyllä lähes raparperimehutarinaan verrattavan legendan, joten ehkä palaan siihen ensi vuonna. Kuvamateriaaliakin on. Näette sitten, miltä valkokastikkeen EI kuulu näyttää.

Vajaan kuuden tunnin kuluttua, kello 00:05 mut voi löytää Nurmijärven raitilta ihmettelemästä ilotulitusta. Nimenomaan 00:05, niin luki Hesarissa et Kirkonkylällä paukutellaan. Kyläherroille on näemmä mennyt jakeluun, että nurmijärveläinen ei oo ikinä ajoissa. Kun se ei vaan osaa päättää.

Hyvää uutta vuotta just sullekin!

Onko joku ihmetellyt, minne talvi on kadonnut?

Mä voin kertoa: se on meidän kylppärissä. Meidän kylppäriin on ilo astella kello seiskalta aamulla, kun siellä on likipitäin pakkasta. Ja siellä myös aika ajoin tuulee. Kyllä. Tupee vaan hulmuaa kun tihrustelee itteään peilistä. On se vaan ilo asua vanhan talon neloskerroksessa, kun patterin vesi kiertää melkein tänne asti. Eikä siihen mitkään ilmaukset auta, neropatit. Jostain syystä antarktis on rantautunut ainoastaan meidän kylppäriin, ei onneks muualle asuntoon. Tiedättehän, kun entisaikoina jääkaapin virkaa hoiti joku viileää ilmaa sisuksiinsa imevä kaappi keittiössä. No, meijän kämpässä on pistetty pikkasen paremmaks.

Sitähän ei suomalainen ikinä voi tarpeeks päivitellä, et miten tähän aikaan vuodesta on niiiin pimeetä ja ikävää. Mua tää pimeä ei oikeastaan vaivaa, mutta lunta mulla on ikävä. Ei pelkästään sen valon takia, vaan ihan lumen takia. Lumi on niin siistiä. Etenkin kun ei omista autoa. Mäenlaskua Alppipuistossa ja minttukaakao, tahtoo.

Mä en myöskään erityisemmin masentele tähän aikaan vuodesta. Ehkä se johtuu siitä, että mä en oo koskaan ollu talvella ulkomailla. Mitä nyt kerran vastaanottamassa kevättä huhtikuussa Lausannessa, ja eikös siellä tullukin räntää. Mä hölmö varmaan alitajuisesti kuvittelen, että kaikkialla muuallakin on tällasta paskaa, enkä osaa kaivata parempaa.

Tää päivien lyhyyskin on mulle kumma kyllä ihan ok. Mut olis se kyl kiva, jos ne kolme nk. valoisaa tuntia paistais sit ees aurinko. Kaikkein tympäsevintä on ne mitäänsanomattoman ultimatum-harmaat päivät, kun ei voi mistään päätellä mitä kello on. Ja odottaa vaan et tulis jo pimeetä, niin ei näkis miten harmaata on.

On tuo Hjallis vaan sellanen pisnesmies (joo, tiedän, tästä puuttu nyt ihan täysin jopa se aasinsilta). Mut en mä kyllä vaan käsitä, et miten just sillä on tullu mieleen, et Suomessa saatettais tarvita kymppejä syytäviä automaatteja. En jotenkin näe kyseisen miehen figuuria räntäsateessa Kurvin otolla kiroamassa, kun tilillä on vaan 19 egee.

Niin että tulis nyt vaan sitä lunta niin ei tarttis tällasiakaan funtsia omaks viihdykkeeks. Kunhan ei sentään meidän kylppäriin.

Aikanaan naurettiin tälle, jota myös feikiksikin epäiltiin.

Mutta tää kuva ei valehtele. Tää on hilpeetä. Tai surullista.

Tää on just tätä. Kipeenä ja saikulla ollessa olis lupa nukkua just niin pitkään ku sielu sietää, niin enköhän mä sit oo kekkuloinu täällä jo kasista saakka. Oisin mä ehkä voinu puolen tunnin yskäkohtauksen jälkeen mennä takaisin nukkumaankin, mut en sit enää uskaltanu, ku olin nähny Ritva Santavuoren aamuteeveessä.

Mulla käy aina flaksi siinä vaiheessa, ku lääkärit määrää mulle yskänlääkkeitä. Joskus ajattelin, et yskänlääkkeet on kyl maailman turhin lääke, pahanmakuista troppia, jolla on korkeintaan psyykkinen vaikutus. No, pari viime reissua apteekkiin on osoittaneet, että pikemminkin neurologinen vaikutus. Viimeks sain oopiumjohdannaista, josta tuli kivan turta olo ja sai hyvin unen päästä kiinni. Eilen kiikutin himaan samantyyppisen, aivojen yskänkeskukseen vaikuttavan mikstuuran, jota lääkäri erityisesti kielsi naukkailemasta pullonsuusta. Litkussa on nimittäin sellanen jäynä, että yli 5 ml:n annos saa ottajansa oksentamaan. Tätä ei siis myydä laivalla viereisen hytin pojille hyvään hintaan. Damned.

Olihan muuten ilo lukea eilen yhdestä Lontoon hienoimmasta lehdestä asuvansa maassa, jossa ystävyyssuhteet on vaan kesälle varattua luksusta. Et soitellaan hemmot sit taas toukokuussa, nyt kuuluu eristäytyä tänne intternettiin ja hautoa vihaisia ja tuhoisia ajatuksia. Tässä linkki: Very Finnish Affair (Surkuhuvin tarjoaa The Times).

Edit 10.11.: Tuohon edelliseen linkittämääni artikkeliin liittyen, sen kirjoittaja Mr. Boyes vastaa kritiikkiin. Tää vastaus vei juttua snadisti parempaan suuntaan. Itseäni vaan edelleen häiritsee se, että ei kritiikissä käsittääkseni ollut kyse siitä, etteikö suomalaisessa yhteiskunnassa olisi jotain pielessä kun tällaista tapahtuu, vaan ne käsittämättömät faktat, että täällä ei olisi mitään elämää lokakuusta huhtikuuhun, ja että ihmiset kaiken kaikkiaan olisi aivan järjettömän masentuneita. Puhumattakaan siitä, että herra Boyes kutsuu tapausta jo otsikossaan tyypilliseksi suomalaiseksi tapahtumaksi. Geez. En tiedä, joko mä olen elänyt keskivertoa onnellisemman elämän (mikä muuten ihan varmasti pitääkin paikkansa - millä en tarkoita että olisin jotakuta parempi, vain onnekkaampi) ja näin ollen olen järjettömän tietämätön ympäröivästä murheesta, ja ilmeisesti myös suomalaisuudesta siinä samalla. Tai sitten toi kirjoitus todella oli hiukan ylilyönti. Mikä sekin on toisaalta ihan hyvä, jotta keskustelu herää. Mutta en tiedä onko ihan vielä oikea aika tuollaiselle analyysille.

Onks se asperiini vai aspiriini? Äh, alkaa taas hyvin.

Asiaan. Ootteko nähny sen mainoksen, jossa kaks tyttöä tulee punttikselta, ja toinen valittaa ku on lihakset kipeet. No tähän toinen heittää näppäränä tsubuna vinkin: “Ota aspiriinia! Niin mäki teen!” Siis WTF?!? Mistä lähtien kuntoilusta tulleeseen lihassärkyyn on ollu ihan ok napsia tabuja?! Venytelkää, helvetti.

Joskus aiemmin kyseenalaistin ikäni ja terveyteni apteekkilaskun vuoksi. Tähän jatkona tulin pohtineeksi, että onko alkoholisti, jos yksien pikku illanistujaisten tölkkipantit ylittää 10 euroa? Nääh, se on vaan merkki siitä että oli hyvät bileet! Ja nää todella oli.

Kiitos kaikille jotka muisti mua synttäripäivänäni. Ja kiitos niille, jotka oli meillä bileissä puoli kolmeen ja joiden avustuksella syntyi seuraavanlainen ajatuskulku: “Ei me keritä enää baariin… Mitä? Kesäaika? Talviaika?! Kellot!! Taksi!! BAARIIN!!!” Ja kiitos myös niille ilmeisen kuuroille naapureille, jotka eivät kokeneet tarvetta jakaa minkäänlaista noottia seuraavana päivänä.

Olen nyt suoriutunut 10 ensimmäisestä päivästä kaksseiskana. Vaikka olen jo ehtinyt juoda viinaa pikkupanimon kuukausituotannon verran, oksentaa, menettää puhekykyni ja maata sängyssä näistä kymmenestä päivästä kolme - vieläpä kaikki eri syystä, niin yhä porskuttelen menemään täällä. Ehkä mun onni on siinä, että loppujen lopuks olen kuitenkin rokkari vain sielultani, ja elintapani ovat ehkä hieman terveemmät. Mitä ei kyllä varmasti allekirjoita kumpikaan viimeisen kahden viikon aikana luonamme vierailleista ulkomaan elävistä.

Majatalomme on nyt sulkenut ovensa tältä syksyltä, uusia varauksia ei ole toistaiseksi tehty. Kulunut syksy on kyllä ollut (tapahtuma)rikasta aikaa, ja muistot hetkistä omiaan pitämään syysmasennuksen loitolla. Koti tuntuu omituisen tyhjältä, mutta elämä sen sijaan ei. Vielä kun pääsis eroon tästä syysflunssasta, joka osasi kolkuttaa taas, kun olin romahduttanut vastustuskykyni pohjamutiin. Notta terkkuja täältä inkivääriteen hellästä huomasta!

Siis KYLLÄ! Mä olen aina ollut sitä mieltä, että mun pitäis saada tuoda enemmän tulkkuja kuin niiden, jotka ei mahu olee. No joo, eihän tää nyt suoranaisesti sitä tarkoita, mutta SAS on juuri oikeilla jäljillä kosiskellessaan mua takaisin matkustajalistoilleen. Tosin tää ruosteteoria alko nyt vähän epäilyttää.

Nyt tulee sykäyttävä esimerkki laadukkaasta asioiden esittämisestä. Voin jo näin aluksi kertoa, että joka ikisen tässä kirjoituksessa esitetyn nk. faktatiedon eteen voi lisätä “joku sanoi”, “jossakin”, “suunnilleen” ynnä muita vastuusta vapauttavia fraaseja. Selitys: Luin männä viikolla Iguanassa lounastaessani Iltalehteä, jota en tietenkään toisten omaisuutta kunnioittaen repinyt tahi pöllinyt koko lehteä (Erkalle terveisiä), enkä sitten löytänytkään tarkkaa siteerausta varten haluamaani artikkelia netistä, joten tää menee nyt sitten ihan lonkalta ja haparoivasti siteeraten. Mikä on toki todella sääli, kun tää mun blogi on muuten täynnä selvää faktaa ja pelkästään asiallisia ja perusteltuja ajatuksia.

Elikäs, lehdessä oli uutinen (todennäköisesti) jenkkitutkimuksesta. Juttu oli otsikoitu “IT-alalla nukutaan ja pussataan!” (Joo, tää “uutinen” ei ollut siinä ensimmäisen kolmen sivun tuntumassa). Tutkimuksessa oli saatu hätkähdyttäviä tuloksia: IT-ala onkin luultua kapinallisempaa! Ensimmäinen tärkeä havainto oli, että yks jos toinenkin myönsi nukkuneensa töidensä ääressä. No, se ei yllätä, kun napsuttaa koodia pikkutunneille. Mielenkiintoisempaa oli toinen tuikitärkeä fakta: Yllättävän suuri osa IT-työläisistä oli suudellut työkaveriaan. Miehistä näin myönsi tehneensä 53 prosenttia ja naisista 36 %. Nyt kun otetaan huomioon, että eikös IT-alalla ole jo lähtökohtaisesti reilusti enemmän miehiä kuin naisia, niin… Tupsahtipa siinä mieleeni, että joko ne miehet pussailee toisiaan, tai sitten ne naiset on snadisti lutkahtavia. Btw, tein muuten lukiossa psykan ryhmätyöhön kyselyä yläastelaisten sosiaalisesta kehityksestä. Ette uskokaan, kuinka moni seiskaluokan poika oli jo harrastanut seksiä.

Siinä kyseisen artikkelin alapuolella oli muuten uutisoitu toisestakin tutkimuksesta. Sen mukaan teininä viinaa juovista tulee todennäköisemmin isona alkoholisteja kuin niistä, jotka eivät juo teininä lainkaan. No shit?

Nyt on aika hioa taistelusuunnitelmat huippuunsa ja kaivaa poteroa vähän syvemmäksi: tv-lupatarkastaja on kohta sinunkin ovellasi. (Jotenkin on semmonen hytinä, että kummallakaan tämän blogin lukijalla ei ole tätäkään maksua kuitattuna.)

Varoittivat sentään etukäteen. Tosin mä uskon, että tää ennakkovaroitus alkavista tarkastuksista menee samaan kastiin kuin ne poliisin liikennevalvontakamerapömpelit, joissa ehkä joka kymmenennessä on jotain. Hyvinkää-Rajamäki -välillä tosin on oikeasti kamera.

Mielestäni koko tv-lupamaksu on niin venäjää kuin olla voi. Vai mitä sanotte tästä, pätkästä tarkastusvaroituksen mukana tulleessa lehtisessä (jonka kannessa oli muuten Jasper Pääkkönen - minkä ilmeisesti pitäis jotenkin saada mut tuntemaan suurempaa tarvetta maksaa tv-lupa. Ei tajuu.): “Asun yksin, mutta työni takia minulla on kaksi asuntoa eri paikkakunnilla. Onko minun tehtävä kaksi ilmoitusta?” Ilmeisesti tää oli siis semmonen FAQ (lausutaan fakjuu) -lehdykkä. No, tässä vastaus: “Sinulle riittää yksi ilmoitus, koska et voi katsoa tv:tä kahdessa paikassa samaan aikaan. Toisen asunnon on oltava aina tyhjillään eikä asuntoa voi lainata esimerkiksi ystävän käyttöön.” Näin. Täällä meidän venäjällä tosin valtion virkaa vetää Viestintävirasto.