Hoplaa!

On se nyt taas tämäki ku ei lomallakaan ehdi päivittelee tätä virtuaalielämäänsä.

Mä oon siis pitäny tämän vuoden talvilomani tällä viikolla. Ei tullu viime keväänä mieleen et vakituiseen työssäkäyvällä ihmisellä on joku sellanenkin kuin ”talviloma”.

Tämänkertaiset lomajärjestelyt hoidin mielestäni erittäinkin mallikkaasti. Ensinnäkin en säästellyt lomapäiviä jouluun, sehän olis ollu turhankin ilmeistä. Kelasin, että on hienompaa jäädä lomalle nyt, kun töissä on peruskiire ja ihan oikeesti jotain mistä pitää lomaa. Mikäs siinä välipäivinä töitä tehdessä, kun asiakkkaista ei kuulu pihaustakaan (I wish).

Toisekseen aloitin lomani hilpasemalla suoraan Helsinki-Vantaalle. (Meinasin kirjoittaa ”suorinta tietä”, mut menopeli oli 615T, joten ei.) Mikään ei ole parempi tapa repäistä ajatuksia irti töistä kuin vaihtaa heti alkuun muutamaks päiväks maisemaa ja nauttia kauniista kaupungista ystävän ihanassa seurassa.

Sitähän sanotaan että matkustaminen yleensä avaa silmät myös sille, mikä kotona on niin paljon paremmin. Mutta lähes missä tahansa Euroopan kaupungissa tallailu osoittaa kyllä tuskallisen konkreettisesti ainakin yhden asian, joka Helsingistä puuttuu: KÄVELYKATU. Älkääkä nyt viittikö inahtaakaan siitä Iso-Robasta. Mikä vakavasti otettava kävelykatu on kuin pikkutaajamat peltojen keskellä: et ehdi ees tajuamaan et se alko kun toinen liikennemerkki jo kertoo et se päättyy? Millä kävelykadulla on 2 ruokamarkettia, lähetystori ja UFF? Kebabkiskoja?? No, Helsingin ainoalla kävelykadulla on. Puhumattakaan siitä, et mikä hemmetin kävelykatu sijaitsee kilsan päässä ydinkeskustasta?

Et juu ei, ei täytä kävelykadun mittoja mielestäni. Jokaisessa eurooppalaisessa kaupungissa pitäis olla lakisääteinen kävelykatu, jossa olis kauppoja, isoja ja pieniä, kahviloita, pubeja, ravintoloita, terasseja (Suomessa ei ehkä ympärivuotinen ilo, mut anyway).. Kalevankadun uusittu alkupätkä on ihan mainio esimerkki millainen vois olla viihtyisä kävelykatu, mut jotta siinä vois kävellä eikä vain astua päästä päähän, sen pitäis olla ehkä vähän pidempi kuin 10 metriä.

Aleksanterinkatu olis aika ilmeinen Helsingin viralliseks kävelykaduks. Enää tarttis vaan päästä eroon kymmenistä takseista, jakeluautoista, ehkä ratikoistakin (vaik kyl monessa kaupungissa ratikat ajaa suht ongelmitta kävelykadulla, en oo vaan ihan varma miten se osuis yksiin esimerkiks pikkujouluisen suomikansan kanssa – ehkä se nimenomaan ”osuis”), korottaa se keskiosa reunojen tasolle ja, ja… Mut tuskin onnistuu, koska Helsingissä täytyy päästä autolla ovelta ovelle ja samaan suuntaan täytyy mennä lähes rinnakkain monta eri katua et mahtuu olee ja voi valita vaihtoehtoisia ajoreittejä.

Samalla kun Aleksi muutettais ihan oikeeks kävelykaduks, vois sieltä Fredan nurkilta roudata ison läjän pienempiä putiikkeja Aleksille. Silloin niissä tulis käytyäkin, varmaan monen muunkin kuin mun. Lisää asiakkaita heille, monipuolisempaa päällepantavaa ihmisille. Mä vähän luulen et monikaan ei tiedä millaisia aarteita Punavuoren putiikeissa piilee. Eikä ne kaikki ole niin jumalattoman kalliita, etteikö kolmen H&M-kuteen hinnalla sais yhtä persoonallisempaa ja laadukkaampaa riepua.

Miks mä en vois päättää kaikista tämmösistä jutuista ja sit joku muu tulis ja ratkois kaikki näihin sisältyvät ongelmat ja toteuttais ne sillai hyvin ja nopeesti?