Toi prkln naamakirja häiritsee jo mun elämää ja siitä raportointia, eli tän blogin kirjoittamista. Tai sit kyse on siitä, että se on kuihduttanut mun elämän niin, ettei siitä ole enää mitään raportoitavaa. Ikäänkuin kaikki aiemmat kertomukseni olisivat olleet jännittävissä käänteissään vertaansa vailla.
Facebook on tavallaan ihan kiva, mut toisaalta ihan pirun rasittava. Valokuvien esittelykanavana se toimii hemmetin hyvin: on viihdyttävää katella muiden kuvia ja etenkin jaella omaa pärstäänsä kaikkien muiden ihailtavaksi. Mutta sitten se kaikki muu kilke ja kalke.. ”Hei, mä heitin sua pallolla, hihii! Nyt sun pitää heittää se pallo eteenpäin!” …öööh? Isot ihmiset palannu hiekkalaatikolle. Ja tällä kertaa ne ei todella osaa lopettaa.
Hei beibe,
Taalla toissa viela raadan… Mutta mullakin on facebook! En tosin sita kayta. Nyt kayn sita pikapikaa paivittamassa kun voin lisata uuden ystavan sinne! :))))))
Haleja!