Meillä on uusi lööppijulkkis. Tai ei ehkä uusi, mutta jollain tapaa reformoitunut (onkohan tää ees oikee sana? No, kuulostaa pätevältä, se riittää). Nimittäin VILLE VALO. Mä olin joskus muinoin melko fanaattinen HIM-diggari. Kunnes ei enää pokka pitänyt sen neljännen albumin sanoja lukiessa. Pari otetta: ”this fortress of tears”, ”tears keep falling on the floor”, ”but my river of tears has run dry”, ”when angels cry blood”, ”I taste your tears like you’re next to me”…
Että nyy-yyh. Näitä me joskus räkätettiin viinipäissämme Lauran kanssa Hyvinkään kämpän lattialla. Mut joo. Kyllä mä siis vieläkin HIMistä tykkään, kaikki levyt sitä balladikokoelmaa lukuunottamatta löytyy. Ja huomennako se oli kun taas tarttis pistellä sklobot kohti topteniä.
Mutta palataas taas pois minusta johonkin aiheellisempaan. HIMin kovimpina hype-aikoina herra Valo oli tietysti lööpeissä ihan tahtomattaankin, useimmiten kyllä hyvässä. Sitten oli pitkään hiljaiseloa, kunnes alkoi kukkaruukut hajoilla ja naapurisopu rakoilla. Ja sitten taas hiljaista.
Kunnes se meni sinne hoitolaan. Mitähän mömmöjä ne on sille siellä annostellu, kun nyt pukkaa joka päivä uutta informatsuunia: Ensin herra Valo tietysti avautuu alkoholismistaan, mitä seuraa luontevasti muiden rokkareiden selkääntaputtelua – että hyvä kun joku puhuu tästä vaietusta ongelmasta. Miten niin vaietusta? Aika kovaa mölyä ne rokut osaa itestään kännissä pitää, on se täällä kulmilla nähty. Se ei ole nätti näky kun eräskin jättilampi tuiskahtaa pyllylleen Hesarilla. Mutta Valo pistää lisää vettä myllyyn: ”Oksensin verta!”, mitä seuraava on sujuvasti tieto V. Valon perustamasta uudesta firmasta. Villellä on myös infektiokammo, mikä nousee pintaan kun joutuu laulamaan samaan mikkiin toisten solistien kanssa. Häh? 1,2 miljoonaa jöröä viime vuonna, osta oma mikrofoni hyvä mies! Mutta, eipä tässä tietenkään vielä kaikki. Tänään kansa kohahti, kun herra Valo kertoi, ettei ole harrastanut seksiä puoleen vuoteen! Siis un-fuckin’-believable. Ja heti on jonoa tornitalon ovella.
Villestä on siis tullut häkellyttävän höllähuulinen median suhteen. Sillä eihän toki ole niin, että tämä on se yksi ja ainoa Rolling Stones -lehden haastattelu, jonka joka ikinen erillinen aihe poimitaan omaksi lööpikseen, jotta saataisiin läpyskää myytyä vielä ensi viikollakin…