Mun kirjotukset on ollu vähä tämmösiä lehdistökatsauspainotteisia mut ei nyt voi mitään. Lehdet kirjottaa niin hassuja juttuja. Ja omat jutut on niin vähissä. (Ja huonoja.)

Nyt on palkattu oikee toimisto mainoskampanjaan. Oli pakko kokeilla ja selvitellä et mitvit, kun kerta Hesarista tämmönen pompsahti. Viis saatanallisista myrskyvoimista, jotka repii ristejä kirkoista. Kuitenki hei Pökäle. Tsihi.

Ps. Niin joo, että sitvit.

Tuli yks tyhmä juttu mieleen.

Mä oon monesti ihmetelly, ku kadulla kulkevat vanhat mummot tuntuu aina tuntevan toisensa. Tai eihän ne siis tietenkään tunne (ainakaan täällä kaupungissa), mutta niillä on tosi matala kynnys alkaa puhumaan toisilleen. Ja aina tuntus löytyvän jotain juttua. Sit mä tajusin jotain.

Ne käyttäytyy ku suomalaiset ulkomailla. Toinen mummo tallaamassa kadulla on niin harvinainen näky, et se jotenkin yhdistää nää kaks hahmoa toisiinsa. Että kaks niin vanhaa onkin kulkemassa kadulla vapaana! Ei sairaalassa, ei vanhainkodissa, ei haudassa. Onhan siinä nyt pintaa mistä alkaa vääntää juttua.

Olin joskus hajota penkkiini, kun viestinnän luennolla esitettiin sellaisia uraauurtavia teoriaoivalluksia, kuin että “ihmiset katsovat televisiosta sitä, mitä sieltä sattuu tulemaan heille sopivana aikana”. No shit? Mua niin söi raahata itteni iltapäiväluennoille kuuntelemaan itsestäänselvää sisällötöntä sontaa. Sitäkin kovempaa toivoisin, että tuo teoria olisi ollut väärässä.

Mutta kun ei se ole. Eräskin BB-lyhenteellä kulkeva aivonarikka häiritsee mun iltojani aina just silloin, kun oon lopettanu kaiken järkevän tekemisen ja haluan rentoutua hetken töllön ääressä. Ja se formaatti on tasan niin nerokas kuin henkiintynyt Seitsemän päivää -lehti (ja tän syksyn ajan näiden kahden sisältö onkin identtinen) - vituttaa niin et kipeetä tekee, mut ei vaan pysty lopettaa seuraamista.

Idea toisilleen tuntemattomien ihmisten sulkemisesta koppiin kolmeks kuukaudeks on oikeestikin mun mielestä loistava. Se voisi toimia äärettömän mielenkiintoisena ihmiskokeena, jos sinne sullottais oikeasti älykkäitä ihmisiä. Olisi herkullista seurata miten oikeaa aivotoimintaa omaavat ihmiset alkais hajoilee, kun ne ei vois lukea mitään, harrastaa mitään tai ylipäänsä tehdä yhtään mitään järkevää. Kun viikon superhetki on avoinna oleva varastohuoneen ovi.

Mut ei. Big Brotheriin pääsee sillä, että esittelee kasipäkkiään tai näyttää sedula-beibeltä (poikkeuksena yks kiintiöemohahmo) ja ilmoittaa harrastavansa sikana irtoseksiä ja juovansa viinaa. “Mä en oo koskaan ollu panematta kuutta viikkoa pidempään!” “…Hmm, BB kestää 3kk, se tekee 12 viikkoa - SISÄÄN!”

Ja eihän siinä sitten mennykään ku päivä ni jo oli emakon tissit ruudussa, ja viikko ni peitot heilu. Kaikki on jo nähty, joten mikä enää yllättäis? Ehkä joku oikea Ajatus?

Yks näistä missukoista on jo ehditty nimeämään Seksi-Minnaksi, mistä päästäänkin aasinsillalla seuraavaan: Voisko joku nyt äkkiä kertoa mulle, et kuka se kaikkien lisänimien esiäiti Porno-Saija oikein oli?! Ku mä en muista sit millään. Ja mä oon aivan ulkona skenestä jos tää tieto leviää.

Paikallistettu alue: Yläkerran naapuri. Esiintyy tavallisimmin hyvin aikaisin aamulla, optimaalinen aika noin puoli kuusi. Toistuu usein. Ilmenee tavaroiden heittelynä ja kovaäänisenä huutamisena ja kiroiluna. Myös sanattomana kiljumisena. Ei selkeitä viestejä. Oireilua tavallisimmin kahdella ihmisellä samanaikaisesti, mies ja nainen. Kulminoituu toisinaan ulko-oven kolahdukseen, mikä ei välttämättä tarkoita kummankaan henkilön poistumista. Tulkitaan uhkailuksi. Tänä aamuna epätavallisen selkeää kommunikointia, mahdollista erottaa mieshenkilön sanat “Mä en kato sua enää sekuntiakaan, jätä mut rauhaan, saatanan hullu”. Uhkauksen toteutuminen valitettavan epätodennäköistä. Jatkunut pidempään, voidaan pitää kroonisena.

Kaivataan konsultointia mahdollisista parannuskeinoista ja ulkopuolisten oireisiin reagoimisen järkevyydestä.

———

Olen myös kuullut huhua parvekkeellaan äänekästä seksiä harrastavista naapureista. Ei sillä että sitäkään aktiviteettia haluaisin välttämättä aamukahvipöydästäni todistaa, mutta jos saisi valita, niin siinä on sentään hippunen jotain kaunista.

Apuaaahh! Mä jään kesän jalkoihin. Kohta on jo heinäkuu, ja mun suusta putkahtaa edelleen päivittäin lause “Sit kesäl mä…” Tätä tahtii kannattais ehkä jo alottaa “Sit joululomal mä” -mantra.

Mut ehkä se on hyvä juttu etten oo kerenny kirjottelee tänne. Mulla ehkä onkin jotain toimintaa IRL, niinku ne täällä netissä sanoo. Kesäkatsaus so far:

Olin vatsataudissa. (Toki nyt piti jotain terveydentila-juttua tähänki kirjotukseen tunkea.)

Olin Provinssissa. The Listaan lisätty villasukat. Niinpä. Muita huomioita: On aika lähellä, että tässä iässä niistä kekkereistä ei enää toivuta juhannuksen viettoon. Ratkaisu: Ensi vuonna väliviikko vapaaks ja samaa kyytiä jussin yli.

Juhlin juhannusta. Siis tosisuomalainen pelaa mölkkyä mökillä vaikka vesisateessa. Perkele.

Saas nähä mitä tästä vielä tulee. Äsken kävin vilkasee statseja ekaa kertaa hetkeen ja ?!?!? - mun blogiin on kesäkuussa tultu yli 300 kertaa jollain “mitä mukaan festareille” -tyyppisellä haulla!! Überkyyl! (Mä oon hei pahoillani niistä puuttuvista villasukista.) Myös 190 kertaa haulla raparperimehu - pitäisköhän laittaa tämän ehkä lannistavan tarinan sijasta vaikka se resepti? Ja toki myös 3 kertaa kestosuosikkihaulla “isot v*tut”. Niitä en laita, sorry.

Meijän alakerrassa asuu Kari Leppänen (nimi saattaa olla muutettu). Tai niin sen ovessa lukee. Mun tekis niin mieli mennä kysymään, et asuuko siellä neiti Kari ja herra Leppänen (tai vice versa), vai onko herra Kari Leppänen laittanut muuten vaan koko nimensä oveensa.

Jooh.. Se on tämä helle.

No on se ny perkele kun gradu on palautettu ja loppujen ovareiden tavoittelusta tälle keväälle luovuttu, niin sitten painetaan täyttä ravia kuppilasta toiseen, eikä ehdi ees blogipäivityksiä naputella. Näin siinä käy, kun siirtää kaikki kaljakutsut nerokkaasti “sit ku oon palauttanu gradun” -viikolle. Seuraa suma, jota puretaan vielä juhannuksenakin.

Ei sillä, oikein mukavaa tää purkaminen on ollut. Kirjoittamattomuuteen saattaa siis vaikuttaa myös viimeaikainen hyvä fiilis. Perinteisessä päiväkirjassa oon pistänyt merkille, että tekstiä syntyy teostolkulla silloin, kun poikaystävä esimerkiks pettää ja jättää (tahdikasta, joo). Jos mun kuoltua joku haluais (siis miks ei haluais?) tehdä musta elokuvan perustuen päiväkirjamerkintöihini, niin vois varmasti todeta et aika vtun synkkä elämä. Koska mitään kivaahan sinne ei tietenkään kannata ikinä kirjottaa.

Vaikka maisterin paperit onkin vielä muutaman opintoviikon etäisyydellä, niin kummasti katos joku sellanen takakireys, kun vaan päätti, että gradu on nyt valmis. Aika juostenkustuhan siitä tuli, mutta en jaksanu enää. Samalla tajusin myös olleeni kunnon ämmä viime syyskuusta lähtien. Henkinen kivi kengässä koko ajan, paperipussit valmiina hyperventiloimista varten. Rento fiilis ja vapautunut hymy ilman sen kummempaa syytä, mitä se on? Pyysin Timoa muistuttamaan tästä ajasta sitten, kun seuraavan kerran oon sitä mieltä, että mun elämä on jotenkin paskaa. Ja jos joku haluaa mun mielipiteen siitä, kannattaako gradua tehdä työnteon rinnalla, niin vastaus on että ei todellakaan. Muuttakaa vaikka Berliiniin sitä tekemään. Pääsette samalla eroon yhtälöstä gradu + kaverit. Toki gradun ja työn yhteensovittaminen voi myös toimia kavereista eroon pääsemiseksi.

Että kiitos tuesta ja anteeksi välinpitämättömyydestä ja epäsosiaalisuudesta. Kyllä mä taas kohta pääsen vanhaan rytmiin ja alan riivaamaan lähimpiäni kaikenmaailman kissanristiäisriennoilla. Voi että teillä onkin ollut sitä jo ikävä!

Ihan aluks täytyy tuo edellinen kirjoitus kuitata siten, että Vappukirous on kumottu! En enää tämän jälkeen puhu pahaa vapusta. Ainakaan vuoteen.

Mä olen aiemminkin napissu täällä kaiken maailman kolotuksistani, joten mennään nyt samalla linjalla. Tosin tää nyt napsahtaa snadisti intiimimpään suuntaan, nimittäin e-pillereihin, mikä on toki paljon herkempi aihe kuin räkä. Mutta mennään silti.

Mullahan on siis myös migreeni, josta siitäkin on tullut pariin otteeseen avauduttua. Gynekolooki pyysi mua pitämään sellasta päänsärkypäiväkirjaa, että millaisia oireita mun migreeniin liittyy. Legendaarista sahalaitakuviota en näe koskaan, joten olin ajatellut migreenini olevan nk. auraton. Noh, annas olla. Aamulla ehdin jo saada päänsäryn pelkästä viimeisen vuoden aikana kirjaamieni oireiden lukemisesta. Eikä se helpottanut, kun tohtori niitä tavatessaan totesi, että “kyllä nämäkin oireet voidaan tulkita auraoireiksi, ja näiden nykyisten e-pillereidesi kanssa se kohottaa aivohalvausriskin seitsenkertaiseksi.” Mitä vttua?! Niin enhän mä ole niitä popsinu ku sellaset 11 vuotta. Superrrrrrr.

Alkaa olee jo sellanen kevyt kesämieli. Tavallaan järkky stressi niskassa, mut koko ajan yhä enempi sellanen hälläväliä-meininki. Gradun hiominen on lähinnä fantasioimista toinen toistaan väkivaltaisimmista tavoista päästä eroon koko paperista. Ja välillä hypistelen festarilippuja ja lueskelen Lontoo-oppaita. Vappuna ehdin jo ottaa tuntumaa festaritunnelmaan tekemällä tän kevään bajamajadebyytin, tietysti siihen feikkikakalla sotkettuun tönöön Kaivarissa. Vappuaattoillan hytiseminen kaupungilla (huhtikuu Helsingissä ei oo vielä kesä, sanokaa mitä sanotte) takasi festarituntuman myös lihaksille. Tänään lähden Murmanskin viikonloppubändäriksi Vaasaan ja Tampereelle. Odotan jo innolla sitä halkeavan rakon tuntua, kun seuraava bensa-asema ei vielä siinnä lakeuksien horisontissa, ja vittuuntunutta kuskia ei kehtaa pissihädän takia pyytää koko ajan pysähtymään… Kesäkesäkesä!!!

Kaikki suomen kielen sanat alkaa muuten kuulostaa äärettömän typeriltä kun niitä hokee tarpeeks putkeen. Myös kesä. Kesäkesäkesäkesäkesäkesä…kesä? Ke-sä? Onks se ees sana?

Tasan vuosi sitten odotin vappua just niin innokkaana ku mulla yleensä on tapana. Tänään on ihan eri meininki. Hyvin todennäköisesti tolla kesäkelillä on eniten vaikutusta asiaan. Osansa saattaa olla myös sillä, että otin männä viikonloppuna niin sanotusti “löysät pois” dokaamisesta, niin tänään ei tarvii sitä kekkuliakaan hakea niin verenmaku suussa. Vähemmän paineita. Sekään ei haittaa, että parhaat kaverini eivät enää katoa opiskelijavappuihinsa, vaan mä saan nauttia superhyvästä seurasta tänään. Ja niin surullista kuin Espan teinikännäily todellisuudessa onkin, voi ilmiöstä ehkä löytää ihan uutta hupia, kun sitä esittelee eräälle Ameriikan elävälle. Ja kermana kakussa vappupäivän piknikeväät on sitä luokkaa, että vaikka takatalvi iskis huomenna, niin siitä tulee silti hyvä päivä kun sen moisella aterialla aloittaa.

Tänään siis vappu kuulostaa poikkeuksellisesti niin mainiolta, että vituiks se menee kumminkin. Että kivat vaput sullekin! Nähääks siinä Mantalla kuudelta?

Haluatko kodistasi siistin ja hyvinvoivan? Unohda Ostoskanava - järjestä joku nihkeä ja suuritöinen homma kotona tehtäväksi, niin johan kämppä kiiltää!

Eli tää tekee tän gradua täällä, joten siksi ei paljon ole ollut asiaa tälle foorumille. Nytkin varastin ajan odotellessani superhitaan printterin työskentelyä. Mut antakaas olla kun oon tässä jo hyvän tovin kypsytellyt juttujani, ni kyllä sitten räjähtää! … Nimittäin juttujen taso pohjamutiin, siltä ainakin tuntuu kun on täällä itekseen puljaillu neljän seinän sisällä kokonaisen viikon.

Musta on itseasiassa tän naputtelun lomassa kuoriutunut oikea kodin perhonen! (Joo, yleensä sanotaan “hengetär”, mutta mä oon mieluummin perhonen.) Täällä mä oon pyyhkiny pölyjä, pessyt vähän ikkunoita (yhden neljästä, on sekin jo jotain), laittanut ruokaa (noh, ainakin paistanut kalapuikkoja) ja tiskannu joka päivä. Niin, että kyllä mäki osaan vaikka mitä, jos mulla vaan on aikaa ja jaksamista. Ja nythän sitä just on, kun ei oo tossa muuta ku toi gradu. Eh.

Mä oon kyl niin yhtä gradua nyt. Mä oon varmaan just se tyyppi, joka tästä lähtien aina soittaessaan jonnekin esittelee itsensä “Täällä puhuu Maisteri B.. päivää!” Sillähän sitä uskottavuutta ja auktoriteettia just saaki. Tuleekohan joskus se päivä, kun joku kertoo mulle, miks tietojenkäsittelytieteestä valmistutaan filosofian maisteriksi? Seitsemän vuotta yliopistoa, ja se oleellisin kysymys koulutuksestani on edelleen vailla vastausta.