Stadilaistumista ei tosiaankaan mitata sillä, kuinka hienosti bamlaa slangia, kuinka nokkelat herjat keksii ”Amarillossa pysähtyvistä K-junista” tai mille eteläiselle pokkikadulle vitsikkäästi hahmottelisi susirajan. Stadilaistunut lienee silloin, kun syystalven ensimmäisessä räntäsateessa litisevä Aleksanterinkatu saa huokaamaan hymyillen: ”ihan ku ois joulu”. Jäätävää.

Nimittäin blogibisnes. Mulla alkoi LOMALOMALOMAAAAAHH!! On tätä ootettukin. Ja vähänkö hienoa, että heti ekana lomapäivänä säät muuttuu mega-aurinkoisesta sateiseks ja pilviseks, niin saa jotain kirjotettavaakin. Nimittäin jos ei mitään muuta keksi, niin säästä suomalainen osaa aina puhua. Juttelin muutama viikko sitten australialaisen tutun kanssa Lontoossa (I’m so very internationaal..). Tyttö kertoi että muuttaessaan Eurooppaan hän… Lue lisää →

Siis mitä helvettiä – eiks tänne oo taas kuukauteen tullu yhtään uutta postausta?? Damn. No, kohta tulee. Asiaa on ainakin seuraavista: pölypussit, hihasilityslauta, liikennemerkit ja mökkeily. No vähä huijasin, ei mul mökkeilystä oikeesti mitään keuhkottavaa just nyt mielessä oo, mut enköhän mä jotain keksi. Stay tuned.

Panokseni Suureen Pyllykohuun! Helsinki-Vantaa torstaina. –> Oli muuten samat shortsit ja släbärit vielä lauantainakin Aleksanterinkadulla. Olihan tääl kuitenki n. +10 ja sato vettä, ja pojat ihan sellaisessa sivistyneessä keskieurooppalaisessa hilpeystilassa. Rupes kyl hymyilyttämään. Leijona suree. :)

Mun duunipaikka muutti. Mulla on ollut suuria logistisia haasteita ehtiä ajoissa töihin. Mä nyt oon joka tapauksessa aina vähän myöhässä joka paikasta, mut nyt se on jo liian huomattavaa. Käytännössä mulla on useita vaihtoehtoja mennä töihin. Ne jotka tuntee Helsinkiä saa ehkä tästä (niin kovin syvällisestä) jutusta enemmän irti, jos annan vähän tarkempia koordinaatteja. Mä… Lue lisää →

Se on kuulkaa hyvä tulla välillä kipeeks. Piipahdin maanantaina Tukholmassa työreissulla, ja nappasin mukaani jonkun sikainfluenssan. Nyt tehokas sairastaminen päällä, et ehtis vappukuosiin huomiseks. Toki rommitotilla ja jekulla saa hetkellisen juhlakunnon päälle, mut jälkimainingit on yleensä sitä karseemmat. Muistissa edelleen Millennium-uusvuos, josta ”ei-vaan-voinu-jäädä-pois”. Kolme päivää 39,5 asteen kuumeessa siihen perään oli ihan ok hinta silloin,… Lue lisää →

Tänään on mun kielikorun vuosipäivä. Mä en käsitä, miten voin muistaa jotakin tällaista. Sitä en kyllä muista, mistä vuodesta oli kysymys, jostain kymmenen vuoden takaisesta kuitenkin. Mutta päivä oli tämä, 16.2., siitä oon varma. Se saattaa auttaa muistamisessa, että mun isän nimpparit on tänään. Mut mistä sellastakaan voi muistaa, isän nimppareita (kattomatta kalenteriin siis)? Mä… Lue lisää →

Heräsin tänään lumiauran kolahduksiin. Kuinka siistiä. Joskus penskana siihen ääneen herääminen oli jotain aivan sietämätöntä. ”Joskus penskana” viittaa aikaan, jolloin talvi tarkoitti lunta. Nyt on viikon verran ollu Helsingin mittakaavassa perkeleesti pakkasta. Kymmenen astetta, oh. Ja aurinko paistanu, upee keli. Ja eilen satoi viimein lunta, senku paranee. Ja tänään oli pari astetta plussaa. Tietysti. Miksei… Lue lisää →

Mjahas, se on sitte uusi vuosi napsahtanu kalenteriin ja alku on ainakin ollu lupaava. Hesari on ominut mun Vuoden Teeman ja kerää tänä vuonna lukijoiden Onnenlauluja, kun toissa vuonna kerättiin Synkimpien satoa. Lisäks oon kuullut huhuja kahdestakin (2) linja-autosta, joissa on ollu kello oikeessa. Kiistaton merkki paremmasta vuodesta. Ja ainoot jalkavammat nollaysi löytyy toistaseks kaverin… Lue lisää →