Nimittäin blogibisnes. Mulla alkoi LOMALOMALOMAAAAAHH!! On tätä ootettukin. Ja vähänkö hienoa, että heti ekana lomapäivänä säät muuttuu mega-aurinkoisesta sateiseks ja pilviseks, niin saa jotain kirjotettavaakin. Nimittäin jos ei mitään muuta keksi, niin säästä suomalainen osaa aina puhua.

Juttelin muutama viikko sitten australialaisen tutun kanssa Lontoossa (I’m so very internationaal..). Tyttö kertoi että muuttaessaan Eurooppaan hän ei voinut käsittää miten kaikki puhuu koko ajan säästä. Kun siellä päin Ausseja mistä hän tuli, ei kukaan puhunut säästä. Miksi olisikaan, kun se oli päivästä toiseen samanlainen. Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa. Kauheeta, mistähän suomalaiset puhuis, jos säästä ei voisi puhua? Vaalirahakohusta ja Miss Suomen uudesta poikaystävästä? Michael Jacksonista nyt vois muutaman sanan vaihtaakin, mutta kuitenkin; Sää on ihan turhan takia parjattu puheenaihe. Ainainen valittaminen säästä ärsyttää, mutta siitä puhuminenhan on mitä loistavin aihe – kaikki voi osallistua ja aina on uusia juonenkäänteitä päiviteltäväks.

Sitäkin parempi aihe tällä hetkellä on kesäloma. Aika viime kesälomasta tähän päivään on ollu tapahtumiltaan turhankin rikas. Alkajaisiks yksi elämänkulkuni kannalta merkittävä ihminen kuoli, sitten paras ystäväni sairastui vakavasti, mistä riitti akuuttia murhetta vielä pitkälle kevääseen. Syksyllä lähin esimieheni sai yllättäen potkut. Kevään aikana suoritin loput tutkintooni kuuluvat kurssit samaan aikaan kun tein ylipitkiä työviikkoja, vastuuni töissä kasvoi hurjasti ja uusia tehtäviä tuli liukuhihnalta omaksuttavaksi. Siihen nähden ei liene ihme että väsyttää, ja loma tulee todella tarpeeseen. En nyt siis kerjää mitään sympatioita tässä, yritän vain itse ymmärtää miten voin olla näin loppu ja rikki, ja toivon samalla löytäväni uupumukselle järkevän selityksen. Ettei totuus vain olisi se että tällaista se on, työelämä..

Mutta kuten tämän parhaan ystäväni kanssa Provinssissa todettiin; Vaikka mitä kamalaa vuoden aikana tapahtuisi, niin yksi pysyy: Aina kesäkuun puolessa välissä me löydetään ittemme pölisevältä Provinssin päälavan kentältä. Ja kaikki on taas, ajoittaisesta epäuskosta huolimatta, hyvin.