Toiveet todella toteutuu joskus. Viikko sitten sanoin ystävälle puhelimessa jotensakin että ”olis ihan kiva tulla kipeeks, sais vähä lomaa töistä”. Kolme tuntia kului ja PAM – nenä oli tukossa. Ei se flunssasena olo tietenkään herkkua ollut. Eikä se mitään ”lomaa” ole, maata surkeana sohvalla, pää kipeänä liiasta nukkumisesta ja yöllä ei tuu uni, joka lihasta… Lue lisää →

Tiesittekö, että Helsingissä myytävistä asunnoista 95 prosentissa on erinomainen pohja? Ja kun puolet niistä on vielä harvoin tarjolla, niin johan tässä on varsinaiset kissanpäivät asunnonetsijällä.

Luin lehdestä että nuuskalakia ollaan tiukentamassa. Tuli mieleen samat asiat mitä oon nuuska vs. rööki -asiasta vaahdonnut aikasemminkin – vaan en täällä. Nuuskan käyttäminen on ihan helvetin typerän näköistä. Se turvonnut nuuskahuuli on kovin kaukana mistään viileestä. Mielestäni jopa röökinpoltto voi näyttää viileeltä, jos ei ajatella sen epäterveellisiä vaikutuksia ja hajua – mutta nuuskakin on… Lue lisää →

Mä tiedän lapioivani samaa monttua minne yritän tällä kirjoituksella kusta, mutta ihan sama. Pakko ilmaista muutama rakentava ajatus hiljattain startanneesta piinasta nimeltä Big Brother. Piinan tästä tekee se, että vaikka mä niin halveksin kyseistä sarjaa enkä missään nimessä aio tuhlata minuuttiakaan elämästäni tällaseen roskaan, niin lienee tänäkin syksynä väistämätöntä että mä katon sitä kuitenkin. Pari… Lue lisää →

Sitä saattais kuvitella että ihminen haluais kovastikin lomalle kun kelit on näin huikeat. Mutta ei – on ihan kiva herätä seitsemältä ja lähteä töihin sen sijaan, että heräisi jokatapauksessa seitsemältä ja menettäisi järkensä urbaanissa kakofoniassa: Talossa tehdään kattoremonttia, naapurissa ilmeisesti kylppäriremonttia ja kadulla jotain kaapeliremonttia. Ensimmäinen huolehtii paukkeesta, kaksi seuraavaa erilaisten poraamisäänien skaalasta. Rentouttavaa. Onkohan… Lue lisää →

Iltapäivälehtien lukeminen verkosta on yks niistä asioista joista en osaa selittää miks sitä teen. Ne on täynnä idioottimaista hölinää, tarpeetonta tietoa ja väkisin tikusta väännettyjä sensaatiojuttuja, joissa jää kuitenkin se keskeisin kysymys avoimeksi. Niin kuin tämä: Korkeuksiin hilattava ravintola on Helsingissä nyt ainakin toista kertaa. Ja iltapäivälehdissä on siitä juttu, taas. Mutta kuten viime vuonnakin,… Lue lisää →

Mä olen kääntänyt elämässäni uuden lehden. Mä en ikinäkoskaanmilloinkaan hävitä yhtään mitään. En lompakkoa, avaimia, pankkikorttia, plussakorttia, hanskoja, pipoa, mitään. Mutta nyt päätin muuttaa tämän piirteen itsessäni. Aloitin urakan vaatimattomasti hävittämällä iPodini. Miten sellaisen voi oikeasti hukata??!! Ja mulla kesti kuukaus, että oikeesti myönsin että kadonnut se on: Kotona ollessa vakuuttelin itselleni että se on… Lue lisää →

Maaliskuukin alkaa olla ehtoopuolella, lumen ja rännän välimuotoa pukkaa vaakatasossa iltaysiltä, lämpötila on miinusnolla (jonka erottaa plusnollasta se, että rännän vaakatasoon saattava tuuli on hyytävä), tasatahtia kanssani nyrkkigrilliltä Vilhonvuorenkatua alaspäin tallaava puistokemisti pauhaa pelottavalla intensiteetillä ”Here comes the sun, tidididi, here comes the sun, it’s alright…” Todellisuuden pakeneminen hiipii itsellekin mieleen. For real. Miks mun… Lue lisää →

Kiitos iPodin shufflen, vanha biisi kaivautui kätköistä kuvastamaan tätä loppumatonta talvea. Sopii tähän Siperian tunnelmaan, vaikka tänään kohotankin maljan kuusivuotiaalle ihmissuhteelle, jonka vuoksi en totisesti ole vuodattanut kyyneltäkään naismuistiin. Jollain tapaa kuitenkin tosi raskas olo; liikaa työtä, liikaa stressiä ja liikaa liian painavia vaatteita päällä päivästä toiseen. Liian pitkään umpijäässä olleita sormia ja varpaita. En… Lue lisää →

Vttu mikä laji. Hiihdetään ja ammutaan, häh? Oli pakko kaivella raamattua ja ihan oikein oletin, että historia liittyy metsästykseen ja sodankäyntiin arktisissa oloissa. Juontaa juurensa sotilaspartiohiihdosta. Vaadin vanhaa nimeä takaisin, oisko hiukan päheempi?!