Toiveet todella toteutuu joskus. Viikko sitten sanoin ystävälle puhelimessa jotensakin että ”olis ihan kiva tulla kipeeks, sais vähä lomaa töistä”. Kolme tuntia kului ja PAM – nenä oli tukossa.

Ei se flunssasena olo tietenkään herkkua ollut. Eikä se mitään ”lomaa” ole, maata surkeana sohvalla, pää kipeänä liiasta nukkumisesta ja yöllä ei tuu uni, joka lihasta särkee ja telkkarin ohjelmat on huonompia kuin muistikaan. Mutta nyt kun alkaa helpottamaan niin huomaan, että jotain kivaa flunssassakin on.

Se on se kaikenlaisten rohtojen väkertäminen. Kun julkisesti (eli Facebookissa) hihkaisee olevansa kipeänä, kaverit pistävät isoisomummun flunssareseptit kehiin: inkiväärihunajasitruunatee, hunajarommitee, inkiväärivalkosipulihunajajuoma, echinaforce,… Kassan kautta ja kotiin näpertelemään. Vedenkeitin laulaa ja aamutakkinen nuhanenä pilkkoo, raastaa, puristaa, keittää, liottaa. Kolmen eri mukin kanssa vetäydytään sohvalle viltin alle. Höyryävistä juomista toiset on parempia kuin toiset, yhtä kaikki mitään näistä ei olisi tullut ”ihan muuten vaan” kokeiltua. Kaikki napaan ja edes pienen hetken on ihmeparantunut olo. Sitten kierros alkaa uudelleen.

Ei mikään näistä taikajuomista taida kunnolla auttaa ainakaan enää siinä vaiheessa kun flunssa on jo täysillä päällä. Mutta jotain mukavan lämpöistä näissä pienissä flunssasairastamisen rutiineissa on. Aika pysähtyy eikä mikään ole niin tärkeää kuin eri ainesosien koostumus ja keskinäinen suhde, oikeaoppinen liotusaika ja riittävän kuuma vesi. Tämän takia kerran-kaksi vuodessa flunssakin on ihan siedettävä.

Että kiitos vaan kaikille salaiset flunssarohtoreseptinsä jakaneille. Lisääkin saa laittaa tulemaan seuraavan kerran varalle. Koska sehän tulee taas, ennemmin tai myöhemmin.