Töissä kosahti tänään netti. Hirveen kiva, kun kyse on sosiaalisen median analyysia tekevästä softafirmasta. Dominot kaatuu yks toisensa jälkeen kun kantapäätekniikalla oppii mikä kaikki tosiaan tarvitsee nettiä. Nimimerkillä ”Lähetänpä tämän tiedoston itselleni ja menen kotiin jatkamaan töitä”, ”Ai ei voi tehä duunii? No katellaan Youtuubista videoita ja hengataan Facebookissa”, tai ”Kuuntelenpa Spotifysta musiikkia”, ja miksei myöskin ”Kysynpä Skypellä naapurista et toimiiko siellä netti”. Ehheh. Vttu et lähetä, et kato, et hengaa, et kuuntele etkä kysy. Hähä. Ole kädetön.

Tuli vähän samanlainen fiilis ku joskus kotona on menny sähköt. ”Täähän on mukavaa. Ollaan nostalgisia ja kuunnellaan radiota!”… ”Ainiin kahvinkeitin ei tietenkään toimi – no mut keitetään teetä!”… Ja kyllähän niitä vessan valoja nyt kuitenki täytyy joka kerta kokeilla laittaa päälle. Kuinka hidasälyinen voi ihminen olla?

Ja mitenhän sitä on ennen pärjätty, silloin Wanhaan Hywään Aikaan.