Kiitos iPodin shufflen, vanha biisi kaivautui kätköistä kuvastamaan tätä loppumatonta talvea. Sopii tähän Siperian tunnelmaan, vaikka tänään kohotankin maljan kuusivuotiaalle ihmissuhteelle, jonka vuoksi en totisesti ole vuodattanut kyyneltäkään naismuistiin. Jollain tapaa kuitenkin tosi raskas olo; liikaa työtä, liikaa stressiä ja liikaa liian painavia vaatteita päällä päivästä toiseen. Liian pitkään umpijäässä olleita sormia ja varpaita. En valita talvesta, lumesta ja pakkasista, mutta en valittais myöskään vihreänä pilkistävästä maasta, lämmittävästä auringosta, leppeästä tuulesta ja kevään tuoksusta. Elämä on ihanaa ja raskasta, haikean suloista. Ihan kuin tämä: (<-- lisäsin linkin tuohon, kun tuo allaoleva YouTube-viritys näkyy kuulemma joillekin vain valkoisena neliönä. Oikein informatiivista. Working on it.)