Kymmenen vuotta sitten Voionmaan opistolla tentteihin luku keskeytettiin aina sanattomasta sopimuksesta Salkkareiden ajaksi. Noiden aikojen jälkeen en ole ko. sarjaa paljoakaan vilkuillut, kunnes eilen. Kotiuduin töistä vähän seiskan jälkeen, keittelin finrexinit ja ajattelin ottaa vähän ”omaa aikaa” ennen kodinhoidollisia velvoitteita (okei, tässä lauseessa oli moni asia vinksallaan, mutta ei nyt takerruta siihen). Ja katsoin siis kokonaisen jakson Salattuja elämiä.

Ja mitä helvettiä?! Onko maailma muuttunut mun ympäriltäni kertaluokkaa pahemmaksi paikaksi, olenko niin kalkkeutunut etten enää tiedä minkälaisten ongelmien kanssa ihan tavallinen nuoriso tänä päivänä painii?!! Koska silloin ”minun nuoruudessani” Salkkarit käsitteli sellasia asioita kuin homoutta, iskän uutta vaimoa, uskonlahkoon hurahtamista, jnejne., you name it. Kaikkee sellasta et joku-tuns-jonkun-joka. Salatut elämät oli vertaistukisarja mihin tahansa ongelmaan – ei niin pientä tai suurta elämän haastetta etteikö sitä ennen pitkään Salkkareissa käsiteltäis.

Mutta mitä nyt?? Myydään pimpsaa huumevelkojen kuittaukseks, vaihdetaan vauvoja, kidnapataan ex-tyttis ja teljetään se häkkiin… Yhdessä jaksossa! Tällaistako tuolla Maailmassa tänä päivänä on? Kyllä ennen oli Salkkareissakin ongelmat pienempiä, niin kai sitten maailmassakin. Huokaus.

Ps. Veisköhän kukaan enää ees kukkia Töölön ratikkakiskoille sarjahahmon muistoksi?

Vastaa

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen