Mä oon saanu jokusen palautteen oikean elämäni ihmisiltä, kun en enää kirjota blogia yhtä tiuhaan ku ennen. Ensinnäkin imartelevaa, kiitos. Että joku täällä käy niin että huomaa hiljaisuuden. Rupesin tarkemmin miettimään syitä, miks näin on. Kyse ei oo siitä, etteikö mulla olis aikaa. Enemmän kiire mulla oli viime vuonna tähän aikaan ku kirjotin gradua ja… Lue lisää

Mun kirjotukset on ollu vähä tämmösiä lehdistökatsauspainotteisia mut ei nyt voi mitään. Lehdet kirjottaa niin hassuja juttuja. Ja omat jutut on niin vähissä. (Ja huonoja.) Nyt on palkattu oikee toimisto mainoskampanjaan. Oli pakko kokeilla ja selvitellä et mitvit, kun kerta Hesarista tämmönen pompsahti. Viis saatanallisista myrskyvoimista, jotka repii ristejä kirkoista. Kuitenki hei Pökäle. Tsihi. Ps.… Lue lisää

Tuli yks tyhmä juttu mieleen. Mä oon monesti ihmetelly, ku kadulla kulkevat vanhat mummot tuntuu aina tuntevan toisensa. Tai eihän ne siis tietenkään tunne (ainakaan täällä kaupungissa), mutta niillä on tosi matala kynnys alkaa puhumaan toisilleen. Ja aina tuntus löytyvän jotain juttua. Sit mä tajusin jotain. Ne käyttäytyy ku suomalaiset ulkomailla. Toinen mummo tallaamassa kadulla… Lue lisää

Jos en nyt ihan tunnelissa oo tän asian kanssa, niin Suomessa päässee eläkkeelle noin kuusvitosena jokatapauksessa. Ennenaikaista eläköitymistä ehkäistääkseen – tarkkailkaa nyt herraisä näiden seitsemänvuotiaitten töissäjaksamista!

Mä aina aika ajoin pohdin tota kirkkoon kuulumista, et pitäiskö olla vai olla olematta. Hesarista osu silmään uutinen, jonka johdatuksella aattelin ehkä löytäväni perusteita sille, miksi ei kannattaisi erota. Oletin tietysti, että sivusto kertois, mitä minä, ei-uskova ihminen, hyödyn siitä, että maksan kirkollisveroa. Tai lähinnä, että miten joku tarvitseva mun pennosistani hyötyy. Vai hyötyykö. Mut… Lue lisää

Jahhas. Täytyypä tässä iskeä pari kortta ristiin niin ei pääse kukaan sanomaan etten kirjota edes kerran kuussa. Mun maailmassani syyskuu katos vähän taivaan tuuliin. Hautajaistunnelmissa alkanut kuukausi oli kokolailla mollin ja duurin ääripäitä, mutta onneksi juuri tässä järjestyksessä. Nyt olo on kohtalaisen palautunut raukean levolliseksi, eikä useamman 11-tuntisen työpäivän putkikaan saa mieltä mustaksi. Syksyinen traditiomme… Lue lisää

Olin joskus hajota penkkiini, kun viestinnän luennolla esitettiin sellaisia uraauurtavia teoriaoivalluksia, kuin että ”ihmiset katsovat televisiosta sitä, mitä sieltä sattuu tulemaan heille sopivana aikana”. No shit? Mua niin söi raahata itteni iltapäiväluennoille kuuntelemaan itsestäänselvää sisällötöntä sontaa. Sitäkin kovempaa toivoisin, että tuo teoria olisi ollut väärässä. Mutta kun ei se ole. Eräskin BB-lyhenteellä kulkeva aivonarikka häiritsee… Lue lisää

We thought they’d never end… Joskus ne vaan loppuu aivan liian aikaisin. Minä, Timo ja Ville, joskus silloin, kun tää oli suunnilleen joka perjantain peruskuvio. Kyllä me kaikki vielä joku päivä taas hymyillään noin. Muistoillemme. ”Do not stand at my grave and weep; I am not there. I do not sleep. I am a thousand… Lue lisää

Vastasin kutsuun. Aika riensi nopeasti ja ollaan ehditty olee jo taas kotonaki viikko. Pientä asenneongelmaa perusarkea kohtaan havaittavissa. Ehkä matkan muistelo piristää. Lontoo olis aika lailla helpompi pitää siistinä, jos roskat vois laittaa jonnekin tiettyyn paikkaan, vaik semmoseen johki kori-malliseen. Mut ei kato pysty laittaa roskiksia ku ehkä kymmenen koko kaupunkiin. Muuten joku laittaa niihin… Lue lisää

Sallikaa mun esitellä: Olento, josta poni-intoiluni juontaa juurensa. TIINA! Tiina täyttää tänään 25 vuotta, jos se on yhä elossa. Se saattaa hyvinkin olla, sillä se on varsonut marraskuussa, kertoo Hippos. Itse oon nähny Tiinan viimeks yli 10 vuotta sitten, kun hoidin sitä monta vuotta 90-luvulla. Sitten se myytiin jonnekin Sulkavalle, enkä oo siitä sen koommin… Lue lisää