We thought they’d never end…
Joskus ne vaan loppuu aivan liian aikaisin.
Minä, Timo ja Ville, joskus silloin, kun tää oli suunnilleen joka perjantain peruskuvio. Kyllä me kaikki vielä joku päivä taas hymyillään noin. Muistoillemme.
”Do not stand at my grave and weep;
I am not there. I do not sleep.
I am a thousand winds that blow,
I am the diamond glints on snow.
I am the sunlight on ripened grain,
I am the gentle autumn rain.
When you awaken in the morning’s hush
I am the swift uplifting rush
Of quiet birds in circled flight.
I am the soft stars that shine at night.
Do not stand at my grave and cry;
I am not there. I did not die.”
Levätkää rauhassa, Ville, Sanny ja Miika.
Kaunista. Itkettää…
Hauska kuva!
Eliaksen Trans Sportista näyttäs olevan. En ees muistanu, että Nuutisella oli tollaset pleksit.
Vitsi, että jossain tilanteissa vaan on niin, että valokuvat on niin jees.
Oot ErHe niin oikeessa.