Kaikennäköstä ruoanlaitto-opusta löytyy meiltäkin hyllystä. Mutta ykskään niistä ei kerro mistään perusjutuista, kaikki jotain pinaattiricottacannelloneja. Oon ihan varma, että tänä päivänä yks jos toinenkin kävis vaikka salaa haalimassa keittiön kaappiinsa kirjan, jossa kerrotaan sellasista korkeampaa ymmärrystä vaativista suoritteista kuin esimerkiksi kananmunien keittäminen.

Joku vois hyvinki kuvitella, et vesi kiehumaan, kananmunat tulille ja sit kellosta aikaa. 4 minsaa ja 8 minsaa, jotain sellastahan siellä hotellin aamiaisellakin ne vaihtoehdot oli. Mut ehei, väärinpä kuvittelit. Kananmunat. Niitä ei ensinnäkään saa laittaa jääkaapista kylminä suoraan kiehuvaan veteen, ne menee rikki. Kananmunat on parasta laittaa jo kylmään veteen, siinä ne pikkuhiljaa lämpiää veden mukana. Sit jos oikein haluaa hifistellä, niihin voi napsauttaa sellasella erityisellä työkalulla pienen reiän (meidän munanleikkurissa on sellanen, oikein hi-tech), niin hajoamisriski vähenee edelleen.

Kiehumisvaihe on helppo, silloin ei tosiaan tarvii muuta kuin ottaa aikaa. Kunhan tosiaan huomaat milloin vesi alkaa kiehumaan, koska aika kellotetaan siitä. Tosin tässä kiehumisasiassakin voin briljeerata, että paksupohjaisessa kattilassa kananmunat ei kolhi itseään niin pahoin, kun lämpö on tasaisempaa (tai jotain..).

Mutta annas olla kun munakello piippaa. Ei niitä kananmunia nyt noin vaan kylmään veteen kipata ja sit aleta kuorimaan. Ei se kuori lähde jos tällai aattelit oikaista. Ensin kaadetaan kiehuva vesi pois. Sitten munien annetaan kuivua. Sitten kaadetaan kattilaan kylmää vettä. (Piireissä sitä kutsutaan ”pelästyttämiseks”.) Jonkin ajan päästä kylmä vesi kaadetaan pois. Sitten kananmunat saa taas kuivua. Ja SITTEN ne voi kuoria ja syödä. (Toinen näistä kuivumisvaiheista on todennäköisesti tarpeeton, mentorini ei vain muista kumpi, joten pelaa varman päälle.) Että kelatkaa – näin monta vaihetta ja detaljia, ja kyse on kuitenkin vain kananmunien keittämisestä!

Toisaalta, paistetutkin kananmunat on mun mielestä tosi hyviä.

Ps. Jos tää nyt edelleen oli jonkun mielestä itsestäänselvää, tai mutisette sielä jotain että ”ei se nyt oo niin justiinsa”, ni suut tukkoon. Ootte ehkä jotain yks kymmenestä -spetsiaalihemmoja. Mä olen ollut kotibileissä, joissa kukaan mun lisäks ei tienny, miten popcornia tehdään kattilassa. Ja mun ruoanlaittohistoria sentään tunnetaan ainakin täällä blogissa. Tämmösillä asioilla ei leikitä.

5 ajatusta juttuun “Kyökkikati

  1. Hih! Kyllä huomaa, että sulla on loma alkanut, kun tänne tulee tekstiä joka päivä. :) Kiitos siitä.

    Ja kananmunien keittämisen salat ei tosiaankaan oo mitenkään itsestään selviä. Näistä saloista keskusteltiin just viimeks juhannuksena, kun meidän mökin aamuvirkut väänsivät aamupalaa. Toisaalta musta tuntuu, että keittotapoja on kyllä just tasan niin monta, kuin on kokkiakin. Eli jokainen keittää ne munat just omalla tyylillään, joka tietysti on se ainut oikea tapa ja joltain isomummonkumminkaimalta opittu. :D

    Vastaa
  2. No katsokaas, tämähän vain todistaa että kyllä mulla asiaa ois mut ku kaikenmaailman duunit sun muut turhanpäiväset hömpötykset vie mun kallisarvoista aikaani.

    Ja nyt mun täytyy taas tuottaa hetkeks pettymys – en tule kirjoittamaan tänne kahteen viikkoon uusia juttuja, koska en ajatellut viettää Välimeren rannalla aikaani netin äärellä. Eli jollei sinne nyt joku sadekausi iske, niin palailen taas äärettömän nerokkaine juttuineni tossa heinäkuun puolen välin jälkeen.

    Adios ja ihanaa kesää!! <3

    Vastaa
  3. Ciao! Salut! Hola!
    …Tää kävi vaan kääntyy himas reissun jälkeen ja lähti sit maalle. Mutta nyt oon takaisin sivistyksessä ja kirjottelen piakkoin tännekin, promise!

    Vastaa

Vastaa

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen