Mistähän se johtuu, että joskus aivojen kurttuihin palaa peruuttamattomasti kiinni jotain aivan turhanpäiväistä tietoa, joka pysyy siellä ainiaan ja pompsahtaa mieleen tasaisin väliajoin, ja koskaan sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä, puhumattakaan että siitä voisi jotenkin hyötyä?

Tietysti mulla on tästä esimerkki.

Joskus vähintään kymmenen, ehkä jopa 15 vuotta sitten, kun Jani Sievinen (no niin just) oli vielä altaitten ahven, se vastaili jossain lehdessä lukijoiden lähettämiin überturhiin kysymyksiin. Yksi kysymys oli jotenkin että ”kun nouset altaasta, minkä ruumiinosan kuivaat ensimmäiseksi”. Johon mister J vastasi: ”mieluiten en kuivaa pyyhkeellä ollenkaan, mutta jos on pakko, niin käsivarret.”

Mä en voi käsittää, että tää tieto vaan jatkuvasti yhä uudelleen palaa mun mieleen. Yleensä tietysti silloin, kun suihkun jälkeen nappaan pyyhkeen ja kuivaan, no, käsivarret. Mä ymmärtäisin tän jotenkin paremmin, jos Jani S. olis ollu musta joskus tosi hottis, tai jos tää kysymys-vastaus olis jotain tajunnan räjäyttävää. Mutta ei. En ainakaan tunnusta.

Mietinpä tässä vaan, että minkä määrän aivokapasiteetistani syö tämänkaltaisen tiedon ikiaikainen säilöminen. Hei vaan, laudaturit. Mutta tiesittekö TE, että Jani kuivaa ekana käsivarret?? Uuh.

10 ajatusta juttuun “Muistiturhake

  1. Luin putkeen osaltani väliinpudoneet artikkelisit. HAA, löysin maneerinpoikasen muuten niin elävässä sanankäytössäsi. ”Mistähän se johtuu….” Vai lieneekö tahallinen kirjailijan peukalonjälki tekstin tunnistamiseksi. Luulit tietty, että osoitin sormella vttua. Väärin.
    Mutta asiaan. Kyllä naama pitää ehdottomasti kuivata ensin. Tässä olisikin kotopsykologille oiva temmellyskenttä. Ettei peräti tietyiltä osin seksologille.
    Ja nyt rkele mä tuun miettimään näitä aina suihkun jälkeen.

    Vastaa
  2. No tottapuhuakseni se on tiedostettu maneeri, jota välillä viljelen tahallaan (kuten huomaat – kirjoitus on myös tagattu kategoriaan ”Mistähän se johtuu…”), mutta varmasti välillä myös tahattomasti. Mä olen sellainen ihmettelijä – ja kaikkeen täytyis aina saada myös vastaus.

    Vttu-sanan kanssa vähän sama juttu. Tekstissä se on useimmiten ihan tarkoituksella, siitä kun se olis helppo poistaa, mutta puheessa lipsahtaa usein vahingossa.

    Hahaa, oikein mukavaa laittaa vahinko kiertämään ja täyttää muidenkin muistisopukat J. Sievisen käsivarsilla!

    Vastaa
  3. Ensimmäistä kertaa jätän merkin käynnistäni blogiisi. Usein näitä sun kirjoituksia tulee luettua ja usein tekisi mieli vastatakin, mutta jotenkin sitä omaa asiaansa ei saa muotoiltua sillä tavalla nasevasti kuin haluaisi tai sitten töiden keskellä ei ole aikaa kirjoitella (mutta huom. on siis aikaa lukea :)).

    Mutta siis todellakin asiaan. Kiitos tästä sivistävästä tiedosta, jota ilman tuskin olisin voinut elää ja joka todellakin varmasti jää kummittelemaan myös mun mielensopukoihin. Keskustelua herättääkseni täytyy kyllä sanoa, että olen samoilla linjoilla anoppiehlokkaasi kanssa siitä, että naama on se, mikä kuivataan ensin.

    Aurinkoista perjantaita!

    Vastaa
  4. Minäkin kuivaan ensin naaman ja sitten hiukset (jos on märät), sitten vasta käsivarret yms… tuleekohan tästä samanlainen äänestys kuin siitä kinkku vai juusto leivälle päällimmäiseksi -keskustelusta… :D

    Vastaa
  5. Jee, tervetuloa asiantuntevien kommentaattoreideni joukkoon Maija! :)

    Mä oon kaikkien teidän kanssa samoilla linjoilla, että kasvot kuivataan eka. Mikä taas tukee sitä, että J. Sievinen ei ole ihan normaali.

    Tästä voisi hyvinkin tulla kinkku/juusto -debattia vastaava selkkaus, tosin toistaseks puuttuu kaikki vastakkaiset mielipiteet. Paitsi onhan meillä tietysti toi Jani. Kuka puolustaisi Jania?

    Vastaa
  6. Kiitos Kati!
    Ehdottomasti siis mahtavasta blogistasi, mutta myös mieleni sopukoihin painuneesta mielikuvasta: J. Sievinen kuivaamassa käsivarsiaan altaasta noustuaan… Viimeksi tämä kävi mielessäni tänä aamuna, kun tulin suihkusta, ja kyllä: kuivasin KASVOT ihan ensimmäisenä! Eli ei täälläkään Janin puolustajaa. Sorry Jani!

    Vastaa
  7. Samaan sarjaan kuuluu joskus muinoin kampaajalla lukemani lööppi: ”Anita Hirvonen: ’Olin niin lihava, etten yltänyt pyyhkimään takapuoltani!'”

    Tämä vainoaa aina vessassa käydessä. Ja aina kun näkee A.H.n jossain lehdessä. Sorry.

    Vastaa
  8. Aina vaan paranee! Nyt se aivokapasitetti alkaa todella huveta näitä perustavaa laatua olevia asioita pohtiessa. Asian tekee myös konstikkaaksi myös se, että nyt jämähdin miettimään omia pakonomaisia ajatuskuvioitani. Tosin ne eivät ole niin raflaavia kuin Tuntemattoman. Ja peilaavat enemmän omia muistikuvia eletystä elämästä – oho tunnen itseni ikivanhaksi.

    Kati, olinpas huonosti paneutunut Aasinsillan kategorioihin. Jatka vaan ihmettelyä samaan malliin. Vastauksista en ole niinkään vakuuttunut.

    Vastaa
  9. Tää on varmaan just hyvä hetki ilmoittaa, että mähän siis olen sukua Anita Hirvoselle. Hyvin kaukaista tosin, onneksi.

    Okei, nyt on onnistuneesti sabotoitu kaikki vessaan ja kylppäriin liittyvä, kiitos Tuntemattomalle korren kekoon kantamisesta. ;) Oisko jollain vielä jotain muuta, jolla tehdä elämämme perustoiminnot jollain tapaa kiusallisemmiksi?

    Vastaa

Vastaa

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen