Eilen illalla tuli Teemalta todellinen arkiston helmi: Yölinja. Ei Pekka Sauria, vaan Tampereen YO-talon keikkataltiointi vuodelta 1988, lauteilla Miljoonasade ja YÖ.

Olin saada slaagin kun rallimicrani hanskalokerosta löytyi taannoin Yön levy – siinä mun fiilikset kyseistä bändiä kohtaan. Överikasari keikkataltiointi sai silti jotenkin tosi hyvälle tuulelle. Kulahtanut t-paita, josta tietysti hihat revitty irti niin että kyljet paistaa, nilkoista kireet verkkarinmalliset, kivipestyt, revityt farkut, mulletti… Tukat silmillä huojuvien kitaristin ja basistin muodostama idioottikaksikko lavan vasemmassa reunassa. Kohtalaisen harvalukuinen yleisö, joka kuitenkin käskystä intoutui joraamaan antaumuksella trikoohameineen ja löysine mikkihiiripaitoineen. ”Tia-Maria sua kaipaan niin…” Farkut saattoi siinä menossa vähän hiertää kainaloista. Ja kaiken kruununa paskasti laulettu paska musiikki. Siinä oli jotain todella, todella aitoa. Mahtavaa.

Vähän toista kuin vajaa 20 vuotta myöhemmin, Raumanmeren kolmipäiväinen juhannusfestari. Yhtye nimeltä Yö pääesiintyjänä. Joka vtun päivä. Se ei enää edes naurata. Näyttiköhän Yön yleisö samalta ku YO-talolla vuonna ’88?

Tää tulee muuten uusintana perjantaina 22.30. Stay tuned. Laulu rakkaudelle.