Kiirettä pitäny. Eikä suinkaan lahjoja ostellessa ja joulua muuten valmistellessa, vaan pikkujouluja viettäessä. Mun pikkujoulut kestää nykyään kaks päivää, eikä kyse valitettavasti oo siitä, että bileet olis muuttunu kovemmiks ja niitä juhlittais se kaks päivää.

Jossain lehdessä (City? Nyt?) oli tehty katugallupia kysymyksellä ”Mikä on suurin pikkujouluihin liittyvä klisee?” Yks ohikulkija vastas: ”Se, että pikkujoulut liittyis jollain tapaa jouluun.” Niin totta! Suomalaiset on taas keksiny yhen hyvän syyn lisää kipata kuppia vailla järjen hiventä ja käyttäytyä dorkasti. Vai vietetäänkö pikkujouluja jossain muualla maailmassa? Mikä pikkujoulujen funktio muka on? ”Kiittää työntekijöitä kuluneesta vuodesta”? Joopa.

Raivasin tossa just vanhoja Hesareita pois kuorruttamasta keittiön pöytää. Siinä sit törmäsin johonki viikon vanhaan Hesarin välissä tulleeseen mainokseen: ”Viime hetken joululahjavinkit!” Viime hetken? Joko mä myöhästyin? Voinko mä nyt mennä himaan joulun viettoon, ja ilmottaa tyynesti, et tsori, en mä kerinny? Viime hetki meni jo, enkä mä oo viel tähänkään päivään mennessä ostanu ainuttakaan lahjaa.

Joka vuos sitä alkaa jo syyskuussa messuamaan, et ”Tänä vuonna ostetaan sit lahjat jo marraskuussa.” No, vielähän täs on 9 päivää jouluun, hyvin ehtii. En oo siis ees käyny joululahjaostoksilla oikeestaan kertaakaan. Mä oon kyl muutaman lahjan tilannu netistä. Olen moderni nainen. Ja loppujen lopuks, kun tätä mun omaa toimintaa vuosien varrelta analysoi, niin enhän mä tee ikinä mitään etuajassa, vaan täysin viime tingassa. Ja lopputulos on kuitenki yleensä ihan ok. Paineen alla ja niin pois päin. Joulukortitkin kirjottelin eilen krapulassa, ja Timo vei ne 5 vaille kuus pääpostiin. Ja ihan ajoissa!

Oikein rauhallista ja stressitöntä joulun odotusta jokaiselle (buhaha..). Palailen taas tiukkoine lahja- ja riisipuuroanalyyseineni myöhemmin.

Joulurutistuksin,
Kati