Joskus aiemmin kyseenalaistin ikäni ja terveyteni apteekkilaskun vuoksi. Tähän jatkona tulin pohtineeksi, että onko alkoholisti, jos yksien pikku illanistujaisten tölkkipantit ylittää 10 euroa? Nääh, se on vaan merkki siitä että oli hyvät bileet! Ja nää todella oli.

Kiitos kaikille jotka muisti mua synttäripäivänäni. Ja kiitos niille, jotka oli meillä bileissä puoli kolmeen ja joiden avustuksella syntyi seuraavanlainen ajatuskulku: ”Ei me keritä enää baariin… Mitä? Kesäaika? Talviaika?! Kellot!! Taksi!! BAARIIN!!!” Ja kiitos myös niille ilmeisen kuuroille naapureille, jotka eivät kokeneet tarvetta jakaa minkäänlaista noottia seuraavana päivänä.

Olen nyt suoriutunut 10 ensimmäisestä päivästä kaksseiskana. Vaikka olen jo ehtinyt juoda viinaa pikkupanimon kuukausituotannon verran, oksentaa, menettää puhekykyni ja maata sängyssä näistä kymmenestä päivästä kolme – vieläpä kaikki eri syystä, niin yhä porskuttelen menemään täällä. Ehkä mun onni on siinä, että loppujen lopuks olen kuitenkin rokkari vain sielultani, ja elintapani ovat ehkä hieman terveemmät. Mitä ei kyllä varmasti allekirjoita kumpikaan viimeisen kahden viikon aikana luonamme vierailleista ulkomaan elävistä.

Majatalomme on nyt sulkenut ovensa tältä syksyltä, uusia varauksia ei ole toistaiseksi tehty. Kulunut syksy on kyllä ollut (tapahtuma)rikasta aikaa, ja muistot hetkistä omiaan pitämään syysmasennuksen loitolla. Koti tuntuu omituisen tyhjältä, mutta elämä sen sijaan ei. Vielä kun pääsis eroon tästä syysflunssasta, joka osasi kolkuttaa taas, kun olin romahduttanut vastustuskykyni pohjamutiin. Notta terkkuja täältä inkivääriteen hellästä huomasta!