…on liian helppoo olla onnellinen…. Totta puhuakseni ei kyllä ihan hirveesti laulata tällä hetkellä. Viimeisen kolmen päivän sisään olen kiskonut kitusiini yhden lähi-Siwallisen verran olutta, ja sen kyllä tuntee. Kroppa näyttää ja tuntuu oluella täytetyltä vesi-ilmapallolta ja ajatus on yhtä kirkas kuin se sama kyseinen pallo vesisateen ja hiekkalaatikolla pyörimisen jälkeen.

Tunneskaalalla mitattuna ei paljon juuri päättynyttä viikonloppua pahemmin vois mennä ensin nollasta sataan ja sit rytinällä pakkasen puolelle. Ja nyt on vähä tyhjä olo, kun oli jo ehtinyt asennoitua että tää viikkokin pyörittäis poikkeustilassa torilla, mut ei. Maanantai kun valkeni niin viikonloppu tuntuu lähinnä unelta. Epätodelliselta ja ei enää miltään. Boring.

Mulla on pakkomielle kymmenen euron henkkamaukka-paidasta, joka ilmeisesti lakkasi olemasta viikon takaisissa polttareissa. Mitähän se kertoo musta, että kykenen luomaan tällaisen tunnesiteen mustaan, arvottomaan perustrikoopaitaan? Mun on pakko saada tietää mitä sille paidalle on tapahtunut, ennen en saa rauhaa. Onko elämäni tyhjää, häh?