Mistäköhän se johtuu, että tavallinen litrajäätelö maistuu paljon paremmalta, kun siitä tekee lusikalla semmosta mössöä? Tämä koostumustransformaatio nostaa jäätelön maun ihan uusiin sfääreihin. Sama efekti vähän toisella tapaa kävi eilen, kun Timo osti Lidlistä jäätelöä, joka oli vähän liian makeaa. Ihan sellasenaan, könttänä, se oli melkosen öklöä. Mutta kun jäden vatkasi lusikalla notkeaksi mössöksi, siitä tulikin valkosuklaajäätelömousse, vähän paremman luokan jälkkäri. Ja kyse oli siis vaniljajäätelöstä. Ihmeellinen on maailma.

Tunnen muuten oloni naurettavaksi kuvaillessani jonkin syötävän koostumusta notkeaksi. Ei vaan sovi mun suuhun. Ihan sama kuin yrittäisin uskottavasti puhua viinin mausta sikarilaatikon sahanpuruna, joka tuo mieleen tuoreet herneet ja jälkimaku on kuin tuulahdus kosteasta mullasta. Kuka ostais tän viinin? Ehkä syy on just mun uskottavuudessa.