Kuten edellisen jutun kommenteissa mainittiinkin, raparperimehuepisodi ja cannellonikohellus on olleet aika eeppisiä tarinoita mun keittiötaidoista. Tai lähinnä taidottomuudesta. Mutta viime aikoina olen hämmästyttänyt itseänikin onnistumalla valtaosassa ruokaprojekteista joihin olen ryhtynyt. Hyvä resepti on tietysti kaiken a ja o, ja jaankin nyt tässä pari viimeaikaista hittiäni. Valitan, että ette nyt pääse nauramaan mulle/mun kanssani. Jostain syystä koheltaminen on niin kovin paljon hauskempaa. Mut mä lupaan et tää on parempaa.

Suppilovahverokastikkeen resepti on työkaveriltani, joka asuu Sipoossa suppiloparatiisi takapihallaan.

• suppilovahveroita
• 1-2 valkosipulinkynttä
• vähän chiliä silputtuna (alkuperäisessä ohjeessa oli chilimarinoituja valkosipulinkynsiä, mut kellä nyt sellasia on?!)
• suolaa & pippuria
• kermaa

Paistetaan suppilovahverot kattilassa tai pannulla ilman rasvaa, niin että niistä poistuu neste. Lisätään valkosipulinkynnet ja chilisilppu (tai ne chilimarinoidut valkosipulinkynnet) ja vähän ruokaöljyä maun mukaan ja jatketaan kypsennystä. Mausteeksi vielä vähän suolaa ja mustapippuria. Ja lopuksi kunnon luraus kermaa niin saa kastikkeen.

Kastikkeen kanssa tein jauhelihapihvejä reseptillä, jolla teen yleensä lihapullia:

• 400g naudan paistijauhelihaa
• muutama paahtoleipä
• purkki kermaviiliä
• vajaa 1 dl maitoa
• pussi ranskalaista sipulikeittoa
• 1 muna
• 1 tl suolaa
• 1/4 tl valkopippuria
• 1 tl paprikajauhetta

Käytän siis paahtoleipiä korppujauhon sijaan. Ne pieniks palasiks kulhoon, päälle kermaviili ja sekasin. Mukaan muna, sipulikeitto, maito ja mausteet. Lopuks jauheliha sekasin tän kaiken kanssa. Normaalisti pyöritän siis pullia pellille, nyt tein viisi tai kuusi pihviä. 225 asteessa noin vartti. Omnom.

Toinen suurenmoinen ruokalöytö oli Kebakot, jotka tein TaraBanxxin inspiroimana, tarkemman ohjeen ja kuvia voi käydä kurkkimassa sieltä. Lautaselle siis lampaanjauhelihakebakoita, tsatziki-tyyppistä soosia ja uunissa käytettyjä porkkanatikkuja. Mä oon normaalisti hysteerinen jos mittoja ei oo annettu tarkasti, mut nyt aattelin elää vaarallisesti ja kokeilla tätä anyway, ja oli niiiin hyvää et ei tosikaan. Omnom osa 2.

Ja sit on olemassa ihan kokonainen ruokaryhmä, jossa onnistun lähes aina: salaatit! Salaattitarpeita mä voin mennä ostamaan kaupasta jopa ilman listaa (tosin silloin yleensä unohtuu jotain oleellista, mutta pointti lähinnä se, että osaan lennosta miettiä mitkä jutut vois sopia yhteen – ja se on mulle saavutus). Viime viikkojen paras on ollu varmaankin tämä:

• salaattisekoitus
• kurkku
• avokado
• ilmakuivattu kinkku
• buffalomozzarella
• rucola
• basilika
• pieniä kapriksia
• raastettua parmesania
• oliiviöljyä
• valkoviinietikkaa
• sormisuolaa
• pippuria

Söisitkö?