Viikko sitten perjantain olis voinu kuvitella olevan se pahamaineinen 13. Tai no, jotkut tähdet vinksallaan tän 111111-päivänkin kanssa oli oltava, kun kerran Prisman parkkiksellakin pääs naimisiin. Meidän huushollissa tapahtui seuraavaa:

Orastelevaa flunssaa uhmaten kävin salilla (tiedättehän: tuntuu että on tulossa kipeäksi, nyt täytyy viel äkkiä urheilla jotain kun kohta ei hetkeen voi) ja saavuin vähän klesaisena kaupan kautta tyhjään kotiin, aikeissa nauttia koko ilta parhaasta seurasta, omastani, hyvän ruoan ja television äärellä. Mutta sitä ennen suihku ja, kun nyt kerran tässä tätä aikaa on, nopea säärten epilointi (en menisi näin detaljitasolle, jollei se olisi tarinan kannalta oleellista). Säärten siistimisen jälkeen epilaattori puhdistetaan tökkimällä sen teräosia pikku harjalla. Sillai nopeasti ennen siirtymistä keittiön kautta sohvalle. Paitsi jos tökkää sillä pikku harjalla johonkin, joka irtoaa, sanoaa ”kilinkilin” ja putoaa lavuaarin viemäriin. Tietysti.

Näkemättä mikä tuikitärkeä vieteri tai vastaava tästä ihmevempaimestani putosi, otin ruuvarin kauniiseen käteeni ja purin koko saakelin lavuaarin viemäriputkiston. Ravisteltuani tämän kadonneen pienen metallinpalasen ulos hajulukosta, pestyäni kaikki putken osaset, ruuvattuani ne takaisin paikoilleen ja pestyäni likaantuneen lattian (ja itseni) huomasin, että lavuaarin putki vuotaa. Joo, olihan se putki tosiaan vähän hapertunut, mutta ei se aiemminkaan vuotanut. Joten näppäränä likkana purin taas koko helahoidon. Ja kokosin uudelleen. Ja kuivasin lattian. Se vuosi edelleen. Näh. Laitoin vadin lavuaarin alle.

Sitten käännyin takaisin epilaattorin puoleen. Fiksuna ja itseeni tyytyväisenä laitoin nyt lavuaarin tulpan kiinni. Hähä. Aloin sommittelemaan karannutta osasta takaisin paikalleen. Ja pudotin sen uudelleen. Lattiakaivoon. Kiroilin rumasti, nostin ritilän pois paikaltaan ja kurkkasin kaivoon. Laitoin ritilän takaisin, pesin kädet ja menin laittamaan ruokaa.

7 ajatusta juttuun “Perjantai 13.

  1. i feel juu mään, purin just eilen keittiön putkiston!
    (mä kommentoin nyt tähän, koska en oo facebuukissa eikä toi tykkää-nappulainen suostu skulaamaan koska olen ihan käsi. että tykkään! pitkään oon blogiasi lueskellut mutta ikinä en oo kommentoinut)

    Vastaa
  2. Jee, kiitos kommentista ja ”itsesi paljastamisesta” Anna! Lämmittää aina mieltä kuulla että tätä oikeesti lukee joku enkä vain tyhjyyteen huutele, vaikka aika harvakseltaan huutelenki. Toi Facebook-tykkäys-homma – pitihän sitä kokeilla, vähän kyl oon miettiny et ottaisin koko namiskan pois ku ei sitä oikein kukaan koskaan klikkaa. Varmaan just siks et niilläkään ei oo Facebook-tiliä… Ja kyllä, I feel juu tuu. Mut naiset jotka tarttuu ite härkää sarvista (ja putkia varresta) on cool, pointsit siis sulle!

    Vastaa
  3. Tää oli kyllä hieno tarina! Jatkanee elämäänsä legendana cannellonien ja raparperimehun uljaassa joukossa Aasinsillan ”Kotoilua” -osiossa :-D

    Vastaa
  4. Et sitten putsannut lattiakaivoa, vaikka kohtalon sormi osoitti sinne. Mahtaakohan uutta tilaisuutta tarjoutua koskaan? Mutta hervottoman jutun rakensit sen ympärille.

    Vastaa
  5. Ei ollu lavuaarin putki niinku äitin Skodan lukko aikanaan, vaan kaiken pistin takaisin. Ja epilaattorikin toimii ilman sitä kovanonnen metallinpalasta. Eli ei olis tosiaan alunperinkään tarvinnut lähteä availemaan sitä putkea…

    Vastaa

Vastaa

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen