Vituttaa tämä sienistä vauhkoaminen. Siis lähinnä se, että ”niitä on metsät pullollaan”, ”kaikkia ei ehdi edes keräämään”, ”Supersienisyksy!”, ”Sieniralli!”, ”Sienet saatana!”

Että miksi en tykkää? No kun minä menin sinne metsään etsimään niitä sieniä kolmatta kertaa eläissäni. Minä löysin niitä sieniä ihan tolkuttoman paljon. Minä ajattelin että minä olen nyt jotenkin hyvä tässä. Mutta minä en ollutkaan yksin, ja tämä saalis ei ollutkaan minun ansiotani. Kuulemma ei tarvi kun viedä kori metsän laitaan niin hyvä että jaksaa kantaa pois. Sienet hyppii sinne ihan itsekseen. Hyps, hyps, hyps. Hmph.

sienikori

Mutta mulla oli kuitenkin hieno kori. Ja punanen puukko!

kanttarellit

Ja löysin kanttarellejakin. (Kyllä nämäkin lasketaan!)

nyrppasieni

Yks sieni ennusteli mun jälkinyrpeyttäkin.

sienisaalis

Ei tarvii salille mennä seuraaval viikol.

suppikset

Screenshot sanakirjan kohdasta ”tolkuttoman paljon”.

Tosiaan kolmas kerta eläissäni sienessä. Eka kerta oli pari vuotta sitten, silloin ei oikein sytyttänyt. Lähinnä siksi, että aluksi en löytänyt mitään. Sitten kun löysin jotain lupaavaa, en tunnistanut sitä, vaan kaikki piti aina kysyä. Ja kymmenennen ”onks tää nyt se herkkutatti”, ”ei, se ei ole mikään, heitä pois” -dialogin jälkeen se yks ”joo! se on oikein hyvä sieni kunhan sen ryöppää viis kertaa ja kierittää voissa ja tukehduttaa suolaan ja leivittää sisäfileellä” ei riittäny nostaa fiilistä. Plus mulla oli krap.. migreeni.

Mut tänä syksynä oon ollu selkeesti valmiimpi tähän ralliin. Oon ottanu taktiikaks kerätä vaan niitä sieniä jotka voi syödä heti ilman mitään ryöppäämisiä, ja oon opetellu yhen sienen per kerta. (Siis syötävän sienen – kärpässienen ja sen valkosen kaverin tunnistan kyllä, mikä on varmasti hyödyllistä sekin, mut ei lämmitä ruoanhakuretkellä.) Nyt tunnistan jo suppilovahveron (tjeu: vika kuva), mustatorvisienen ja kanttarellin! Herkkutatin luulin tunnistavani, mut peruin sen ku vedin yhen onnistuneen tunnistuksen jälkeen seuraavat viis mettään.

Tänään on syöty suppissoppaa ja omenapiirakkaa. Syksy! <3

4 ajatusta juttuun “Mushroom Madness

  1. Mä en taas pysty ymmärtämään tuota metsät ovat pullollaan sieniä!! Mitkä metsät?? Ei ainakaan ne useat metsät joista mä olen käynyt sieniä etsimässä.. :( Mun koko syksyn saalis ei ole lähelläkään tuota sun yhden kerran saalista!!

    Vastaa
  2. Mustatorvisienistä saa aivan taivaallista keittoa! Näin syksyisin kun olen vanhemmilla ja heillä on kuivattuja mustatorvisieniä, niin käyn aina nuuhkaisemassa purkista ihanat fiilikset. :D

    Vastaa
  3. Täällä porisee mustatorvisienikeitto huomista varten, malttaakohan sitä odotella yön yli :) Ja eilen syötiin suppispastaa, namnam!

    Vastaa
  4. Taas kävin tänään ohimennen keräämässä muutaman sopan ja soosin suppikset. Tulis jo sitä lunta niin ei tartte ahdistua siitä että jää sieniä keräämättä…

    Katja, mul on tohon vaan yks sana: Luukki. Siellä niitä suppiksia riittää! Voiskohan sun rotikoista kouluttaa sienikoiria? Tai siitä uudesta vauvasta? ;D

    Tuomo, I so agree! Suppikset + mustatorvisienet, omnomnom!

    Minna, slurps! Sen lisäks et on hyvää, niin siinä on ihan oma fiiliksensä et on ite keränny ruokansa. Ihan ku tämä kumoaisi kaupunkilaisuusavuttomuuten – helposti pystyisin itseni elättämään metsän antimilla!! (…kunhan sen kerman ja koskenlaskijan voi hakea lähikaupasta, ja kunhan sitä lunta ei tule, ja aina on syksy ja sieniä ja..ja…)

    Vastaa

Vastaa

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen