Se kun ekologisuuden puuskassaan ostaa vaihtopäävessaharjan, ja kun puolen vuoden päästä sitä kuppasta harjaa aikansa ällösteltyään yrittää mennä ostamaan sen vaihtopään, niin niitä ei myydä missään. Käytännöllistä.
Ja sit se, kun huomaa kaataneensa pois väärän reseptiyskänlääkkeen. Ei siis sitä, joka oli vanhentunut kolme vuotta sitten, vaan sen, mikä olis ollu käypää kamaa vielä seuraavat kolme, ja josta meni nuppi niin kivasti turraks (poisti se siis yskääkin) ja jonka se hiukan höveli työpaikkalääkäri, joka ei enää ole kuvioissa, joskus vähän ronskilla kädellä määräsi. Ja tietysti tän huomaa alle sekunti tapahtuneen mokan jälkeen. (Tosin tässä tais karma iskeä, koska lääkkeethän täytyis viedä apteekkiin hävitettäväks. I know.)
Niin ja sekin, että tarjouskupongit muistaa aina tarjousajan loppumista seuraavana päivänä. Aina just kun se on mahdollisimman vähän liian myöhäistä.
Se myös, että ryhmiinjako tapahtuu aina sillä luentokerralla, jolta oot ite poissa.
Sit kans se, että aurinko paistaa kerran kolmessa kuukaudessa, ja sit se on just se päivä, ku itellä on tuomiopäivän hedari. Nauti siinä sitten auringonpaisteesta.
Ja sit ne vitun puhelinluettelot. Metsät sileeks ja peltoa tilalle, kansa nimenomaan tarvii nyt nää miljoonan ihmisen lankanumerot. Ei stana. Suunnittelin jo sellasta ”Ei puhelinluetteloita, kiitos” -lappua oveen, mutta sitten tulin ajatelleeks sitä puhelinluettelojakajaa – jos se ei pääse eroon niistä, joutuukohan se viemään ne takas jonnekin? Raasu.
MUTTA – kaikki ei sentään ärsytä. Tämä ei pienimmässäkään määrin:
PONEJA STOCKMANNILLA!!!
Tämän myötä nyt sit kuitenkin oikein ihanaa ystävänpäivää. :)
Kyllä sä Kati oot sitten niin hauska. Velille tulee ihan hyvä mieli :D
Hih, kiitti veli! Kiva kuulla että näiden horinoiden lukeminen viihdyttää. :D
Hei äkäpussi!
Olivatkos nämä ärsytyskynnyksen ylittävät uutiset kuinka pitkän ajan satoa? Päivän, viikon, kuukauden vai epämääräisen ajanjakson tuotoksia?
Älä sure, meillä kaikilla on tämänsä. Mulla se oli tänään tämän rakenteilla olevan saunan ikkunantiivistykset. Litteällä tikulla piti tökittämän kivivillaa ikkuna-aukon ja -karmin väliin. Hidasta, kylmää, kädet väsyvät ja kivipöly tunkee nenään, suuhun ja silmiin. Ja tehty työ ei sitten näy missään. Lohduttautua voi näinmuodoin, että vanhana luita ei kolota hyvin tilkityssä tuvassa.
Ps. Olin myös viihdytetty horinoistasi.
Hehei!
Kyllä tää kavalkadi pieniä, onnettomia tapahtumia meni ihan yhden viikon sisään. Ja sehän siitä niin nirhivää tekeekin. Joko kyse on pienestä maailman epäkohdasta jolle ei itse voi mitään (vessaharja) tai sitten nimenomaan omasta pöllöilystä aiheutuneesta pienestä mutta ah, niin ärrrrrrsyttävästä pikku mokasta (yskänlääke). Ja joskus näitä sit tulee ihan sarjatulella. Mutta toi saunan ikkunoiden tilkkiminen on varmaan ihan oikeesti aika repivää hommaa. Pahinta siinäkin tietysti se, että kättensä jälkeä ei voi edes (silmillään) ylpeänä ihastella.