Tää on just tätä. Kipeenä ja saikulla ollessa olis lupa nukkua just niin pitkään ku sielu sietää, niin enköhän mä sit oo kekkuloinu täällä jo kasista saakka. Oisin mä ehkä voinu puolen tunnin yskäkohtauksen jälkeen mennä takaisin nukkumaankin, mut en sit enää uskaltanu, ku olin nähny Ritva Santavuoren aamuteeveessä.

Mulla käy aina flaksi siinä vaiheessa, ku lääkärit määrää mulle yskänlääkkeitä. Joskus ajattelin, et yskänlääkkeet on kyl maailman turhin lääke, pahanmakuista troppia, jolla on korkeintaan psyykkinen vaikutus. No, pari viime reissua apteekkiin on osoittaneet, että pikemminkin neurologinen vaikutus. Viimeks sain oopiumjohdannaista, josta tuli kivan turta olo ja sai hyvin unen päästä kiinni. Eilen kiikutin himaan samantyyppisen, aivojen yskänkeskukseen vaikuttavan mikstuuran, jota lääkäri erityisesti kielsi naukkailemasta pullonsuusta. Litkussa on nimittäin sellanen jäynä, että yli 5 ml:n annos saa ottajansa oksentamaan. Tätä ei siis myydä laivalla viereisen hytin pojille hyvään hintaan. Damned.

Olihan muuten ilo lukea eilen yhdestä Lontoon hienoimmasta lehdestä asuvansa maassa, jossa ystävyyssuhteet on vaan kesälle varattua luksusta. Et soitellaan hemmot sit taas toukokuussa, nyt kuuluu eristäytyä tänne intternettiin ja hautoa vihaisia ja tuhoisia ajatuksia. Tässä linkki: Very Finnish Affair (Surkuhuvin tarjoaa The Times).

Edit 10.11.: Tuohon edelliseen linkittämääni artikkeliin liittyen, sen kirjoittaja Mr. Boyes vastaa kritiikkiin. Tää vastaus vei juttua snadisti parempaan suuntaan. Itseäni vaan edelleen häiritsee se, että ei kritiikissä käsittääkseni ollut kyse siitä, etteikö suomalaisessa yhteiskunnassa olisi jotain pielessä kun tällaista tapahtuu, vaan ne käsittämättömät faktat, että täällä ei olisi mitään elämää lokakuusta huhtikuuhun, ja että ihmiset kaiken kaikkiaan olisi aivan järjettömän masentuneita. Puhumattakaan siitä, että herra Boyes kutsuu tapausta jo otsikossaan tyypilliseksi suomalaiseksi tapahtumaksi. Geez. En tiedä, joko mä olen elänyt keskivertoa onnellisemman elämän (mikä muuten ihan varmasti pitääkin paikkansa – millä en tarkoita että olisin jotakuta parempi, vain onnekkaampi) ja näin ollen olen järjettömän tietämätön ympäröivästä murheesta, ja ilmeisesti myös suomalaisuudesta siinä samalla. Tai sitten toi kirjoitus todella oli hiukan ylilyönti. Mikä sekin on toisaalta ihan hyvä, jotta keskustelu herää. Mutta en tiedä onko ihan vielä oikea aika tuollaiselle analyysille.