Mistähän se johtuu, että viikonloppunsa voi viettää ihan miten tahansa, niin silti maanantaina on aina tällanen jyrän alle jäänyt olo? Tosin tässä työpisteellä torkkuen, kuola läppärille valuen, en voi muuta kuin lähettää voimahalauksia Annalle Kivikkoon. Kun vertailee olosuhteita, voi melkein kuvitella mun loman vaan jatkuvan. Miten jollekin mestalle voidaankin antaa niin osuva nimi, ”Kivikko”?
Ja toisaalta, jos samaan viikonloppuun väkisin työntää ystävän häät, niistä seuranneen järkyttävän krapulan (liian isot taskumatit, selvästi. Ja monikossa – hyvä minä, hyvin toimittu), pyhällä hengellä pinnistetyt grillailut kaverin luona Nurmijärvellä sekä Metallican keikan, niin ei kai sitä tällanen vanha kurttu voi muuta odottaa kuin kuolemaa maanantaina? Mitä sitä aina itestään kuvitteleekin.
Kivikko on Tsadissa se paikka, jonne osatakseen ja varsinkin pois lähteäkseen tarvitsee sekä kartan että kompassin. Talot ovat rumia! (Mutta vapaita kämppiä löytyy, hei, ja paljon ,D, se onkin ainoa hyvä puoli). Tsori, jos joku haluaa asua siellä… en asuisi kuin ihan pienestä pakosta.
Mä vähän luulen, että kovinkaan moni Kivikossa asuva ei ole vartavasten tuota kaupunginosaa reviirikseen valinnut. Tai mistäs sen tietää, kuka mistäkin tykkää.. Sama pätee myös naapuriin Kontulaan, joka jostain kumman syystä ei ekana kirvoita assosiaatioita hobittilaaksoon. ;)