Käytiin eilen ystävien kanssa näyttelyssä. Taidetta ja tekniikkaa, tuoreita kykyjä ja vähintäänkin mielenkiintoisia oivalluksia. Osaa en tajunnut, mutta niin se aina on. Voi sitä silti hymistellä muka-tietäväisenä skumppalasi kädessä. Kun sielut ja aivot oli ravittu käveltiin läheiseen ravintolaan syömään. Kuhaa ja ankkarilletteä, isot lasit viiniä. Jälkkäriksi portviiniä ja pannacottaa.

Harmaasta säästä huolimatta olisin voinut lähteä ilman takkia, lähes sukkasilteen. Ei nimittäin poistuttu yli 200 metrin päähän kotoa. Oleellista tässä huomiossa on se, että me siis asutaan Kurvissa.

Kurville on tapahtunut ja tapahtumassa jotain. Ja se jokin on hyvää. On Fafa’sia, Mokoa, Teurastamoa ja ne Flow-festarit. On aiemmin tässäkin tekstissä mainitut ravintola Allotria Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmassa, sekä Masters of Aalto -lopputyönäyttely Kruununmakasiinissa. Joo, se on juurikin se omituinen tiilirakennus Kurvin jälkeisen sillan vieressä. Entinen viljasiilo. Pakko myöntää että olin enemmän kiinnostunut itse rakennukseen pääsemisestä kuin niistä lopputöistä. Mutta ei nekään pöllömpiä olleet. Vaikuttavimpina hevosen jouhista taiteillut tyynyt (joita syyhytti tosi paljon hipelöidä, mutta pieni ”älä koske” -lappu piti kuuliaisen kansalaisen ruodussa) sekä syömishäiriöitä tutkaillut valokuvasarja. Myös maagiset yölliset pysähdyspaikat miellyttivät valokuvafania.

Mä en taidakaan haluta muuttaa täältä koskaan pois. Spuget ja piripäät 0 – uusiutuva kaupunkikulttuuri 1.

Kuva napsaistu Allotrian etusivulta.