Hiljast on ollu.

Nokkelasti voisin vierittää syyn venyneestä poissaolosta Timolle, kun sillä kesti niin kauan laittaa nää sivut uuteen uskoon. Että ilman komeeta entreetä ei kyl ollu takasin tulemista. Mutta se haiskahtais aika vahvasti tekosyyltä. Oikeasti mulle iski vähän blogiahdistus (tän pitäis varmaan olla jo ihan virallisesti listattu diagnoosi): Luen ite aika paljon muiden blogeja ja tuli hetkeks sellanen olo, että turhaan mä tätä kirjotan, kun en halua laittaa tänne omaa naamaani ja ”asujani” (housut ja paita on asu, eikö?), enkä kertoa yksityiskohtaisesti oman elämäni käänteistä. Enkä oo puolikskaan niin hauska kuin anonyymit blogit joita ite luen. Mutta tekosyitä kaikki nämäkin. Enhän mä alkujaankaan (6 vuotta sitten!!) tätä siks alottanu, että olisin mielestäni maailman hauskin läppägeneraattori, jonka juttuja ilman ei kukaan voisi elää. (Enpä.)

Isoin syy on kuitenkin ehkä se, että omassa elämässä on ollu aika raskas puolvuotinen. Se kun menee vähän niin, että hilpeimmät läpät saa silloin kun vähän vtuttaa. Mutta sitten kun se sarkasminkin hymy alkaa hyytyä, kun pienet kipuilut kasvaa elämän kokoisiksi raskaiksi ratkaisuiksi, niin sitä paatosta ei kyllä kestä kukaan. Vähiten minä itse. Ja kun mietityttävät asiat liittyy työhön, niin on olemassa jo ihan tarpeeks katastrofaalisia esimerkkejä siitä, miten sosiaalista mediaa ei pidä käyttää omana terapiakanavanaan. Joten parempi on ollut pitää virtuaalinen suunsa supussa ja terrorisoida vain lähipiiriään avautumisillaan.

No, mikäänhän ei tässä ahdistuksessa ole muuttunut, paitsi se, että töitä on jäljellä kaksi ja puoli päivää ja sitten meikämandoliini singahtaa kolmeksi viikoksi toispuol rapakkoo – On your marks, American Dream, I’m on my way! Varautukaa yliannostukseen hehkutusta Kalliovuorista, Grand Canyonista, Monument Valleysta, Yosemitesta, San Franciscosta… On the negative side: Harkitsen aidosti lenkkitossujen mukaan pakkaamista, sen verran mua on peloteltu tienvarsikuppiloiden kaloripommimenyillä. (Yli kolmekymppisen aineenvaihdunta yhdistettynä pitkittyneeseen stressiahdinkoon – kyllä, se puristaa farkuissa jo ilman ameriikan herkkujakin.)

Mikään tässä blogissakaan on tuskin muuttunut. Mitä nyt bannerikuvasta näkee paremmin silmärypyt. Mut se nyt ehkä johtuu vaan siitä et niitä on enempi. Jännä juttu että ihminen on vanhentunut kuudessa vuodessa kuusi vuotta.

Kuten liikunnassa, myös bloggaamisessa se tauon jälkeinen uudelleen aloitus on kaikista vaikeinta. Mutta peli on nyt avattu, ja uuden näköinen sivu käännetty. Onkohan siellä enää ketään kuulolla?

11 ajatusta juttuun “Out with the old, in with the new

  1. Kyllä, täällä ollaan ja odotellaan hehkutus stooreja teidän reissusta. :-) Pitäkäähän lystiä!

    Vastaa
    • Hohoo, katotaas mihin asti teidän hehkutuksensietokyky riittää, tosin sä oot saanu Samin kanssa hyvää siedätyshoitoa. ;) Kiitos, varmasti pidetään!

      Vastaa
  2. Jihuu, onnea uuteen vanhaan blogiin! Ja oispa huippua jos kirjoittaisit tänne matkapäivityksiä. Se on aina vähän kuin ois mukana matkalla.

    Vastaa
    • Kiitoos! Enköhän mä tänne jotain reissun päältäkin ennätä naputtelemaan. Vaikka Timo vähän karsastikin mun ehdotusta ottaa läppäri mukaan, ”ettei sit vaan istuta hotellihuoneessa netissä”… Tuskin siitä on pelkoa. Mut jos vähä.. ;D

      Vastaa
    • Et sä kuitenkaan pystyis olee seuraamatta. ;) Mutta yritetään silti vähän lesoilla jollain kuvilla ja stooreilla!

      Vastaa
  3. Väsyin jo käymään vanhoilla sivuillasi. Kun ei mitään uutta milloinkaan. Ja sitten POKS, feisbuukissa pläjähti, still going strong. Raikas uudelleentuleminen, ulkoasua myöten (Hyvä Timo). Tervetuloa viihdyttämään meitä!

    Vastaa
  4. Ooh! 5 kommenttia, 18 tykkäystä ja 100 kävijää yhden vuorokauden aikana! Kiitos että ette oo hylänneet mua kokonaan. :)

    Vastaa

Vastaa

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen