On mukavaa olla ihan tavallinen tallukka ja silti tervetullut pällistelemään jos jonkinmoista vaihtoehtoista elämänmenoa ja taideviritystä. Niin paljon kuin Helsingistä tykkäänkin, niin aika ajoin törmään tunteeseen, etten ole riittävän punk, riittävän hipster, riittävän muusikko, riittävän taiteellinen, erikoinen, resuinen, tyylikäs, riittävän ihanmitätahansa mennäkseni ihan mihin vain haluan. Jos jokin baari tai muu loukko on profiloitunut tietyn rodun paikaksi, eivät katseet suoranaisesti huuda ”jee, kiva kun säkin tulit!” pamahtaessani paikalle ihan vain tavallisena minänä. Enkä voi tätä täysin kuvitellakaan, koska esimerkiksi Berliinissä tältä ei tuntunut kertaakaan, vaikka nenääni työnsinkin joka ovenraosta. Järkeiltiin ystävien kanssa, että ehkä se on jotain sellaista, että vaihtoehtomeininki ja alakulttuurit ovat Suomessa vielä niin tuore ilmiö, että niitä täytyy alleviivata: Oman erilaisuuden kanssa ollaan niin ehdottomia, että erilaisuuden kannattajien tuntuu olevan itsensä vaikea hyväksyä erilaisuutta, jos se tarkoittaa heidän omasta heimounivormustaan poikkeamista.

Niin. Kyllä matkustaminen kannattaa. Syntyy Ajatuksia.

(Kuva: Timo)