Lepääminen on ihan hukkaan heitettyä touhua. Täysin yliarvostettua, turhaan suitsutettua, täysin merkityksetöntä toimintaa, jonka hyötyvaikutukset on joka tapauksessa olemattomat. Ainakin, jos on taipumusta lepo- ja ryhdistäytymisjakson päätteeksi omatoimisesti vesittää koko touhu jollain äärettömän nerokkaalla ratkaisulla viimeseks lomapäiväks.

Nukuin joululomalla tosi paljon. En ehkä ihan just öisin, mutta nukuin kumminkin. Ihan sellasta pätevää kaheksaa tuntia, mikä on mulle ihan überisti. Olo oli rauhallinen ja levollinen, vähä jo liiankin raukea. Mut annas olla, kun se joululoman päättävä uusivuosi sieltä pamahti vuoroonsa, niin avot. Kyllä muuten kannattaa alottaa sellanen hevimpi juhliminen kahden aikaan yöllä ja jatkaa sitä aamuysiin. Näin varmistaa parhaiten, ettei joululomalla kerätystä energiasta oo mitään jäljellä ja ne kuuluisat ”ladatut akut” anna pientäkään toivoa starttaamisesta. Voi siinä sitten pomppulinnan kokoisten silmäpussien tuijottaessa peilistä onnitella itseään, että hyvinpä junailit tämänkin.

Juuri historiaan jäänyt viikonloppu oli säiden puolesta aivan mahtava. Käänsin kertaheitolla kelkkani ja peruin viisumit, Suomi ja Helsinki on sittenkin ihan kiva paikka asua ja yrittää. Viikonloppu oli myös oikein tervehenkinen, ulkoilin molempina päivinä hyvässä seurassa pari tuntia, saunoin, söin kohtuuterveellisesti ja nautin uudesta minästä. Olin jo päässyt lähes maaliin, kunnes sunnuntai-iltapäivänä löysin itseni sporttibaari Elmosta oluttuopposen äärestä mättämässä pekonihampurilaista. Että näin. Näin ajoitetaan se kuntohuippu just siihen maanantaiaamuun. Kyllä nyt on taas mukava aloittaa uusi viikko levänneenä, virkeänä ja tehokkaana. My ass.