Mulla on selkeästi joku ruokailuun liittyvä ongelma. Mä en voi mennä yksin syömään mihinkään ravintola-tyyppiseen ruokapaikkaan. Aina, jos kukaan töistä ei voi lähteä mun kanssa syömään, mä joudun menemään johonkin Subwayhin tai vastaavaan. Ja vaikka Subway onkin taatusti terveellisempää kuin Mäkkäri, niin ei se silti ihan oikealta, monipuoliselta ruokavaliolta tunnu täyttää mahaansa siellä pahimmillaan kolme kertaa viikossa. Mä en tiedä mikä siinä on, etten osaa mennä yksin vaikka tohon nepalilaiseen tai thaimaalaiseen. Ainakin täytyis olla jotain lukemista mukana. Ehkä mä alotanki sillä – huomenna lehti mukaan ja lounaalle ravintolaan. Kyllä se siitä sitten lähtee. Kymmenportaisen ohjelmani ensimmäinen askel.

Sitten toi Subway. Siellä on jotenkin käsittämättömän ahdistavan hankalaa tilata. Mä oon näiden kaikkien Suomen Subway -vuosien aikana syöny varmaan tasan kahta eri kokoonpanoa: tonnikala – hunajakauraleipä – hunajasinappi ja grillattu kananrinta – kokojyvä – hunajasinappi. Mä en vaan pysty vastaamaan sille tytölle mitään luovempaa. Miks ne muuten on aina Subwayssa tyttöjä? Onhan mäkkärissäkin poikia. Tarvitaanko mahdottomankokosen patongin puristamiseks standarditarjoilukokoon jotenkin naisellista sorminäppäryyttä? Niin. Takasin asiaan. Tota kanapatonkiakin mä rupesin syömään vasta kolmisen viikkoa sitten, enkä sen jälkeen oo taas osannu tilata mitään muuta. Ja entäs ne vain 6% rasvaa -jutut sitten? No joo, ehkä, jos en ota mitään kastiketta enkä sitä extrajuustoa enkä öljyä. Mä tiedän monta kuivaa juttua, joissa on vielä vähemmän rasvaa.