Amerikassa kaikki on suurempaa. Ja moni asia myös halvempaa. Kuten kosmetiikka. Koska tarjontaa on ihan liikaa, on mahtavaa kun on sellaisia ystäviä kuten ihana Veera, joka kirjoittaa ranskalaisin viivoin ostoslistan tuotteista, jotka on niin killereitä et muihin ei kannata vilkaistakaan. Ja joojoo, ihan varmasti eri tuotteet sopii eri ihmisille, mut jos mä ostan yhdet jotka toimii pirun hyvin enkä muista tiedäkään, niin eiköhän tavoite oo täyttynyt. Ja samalla oon välttänyt tuntien oman tuskailun, tutkimisen ja virheostokset.

Oon monesti pohtinu, et onko se miesten onni vai murhe, että ne ei ”voi” meikata? (Siis tottakai voi, mut come on: jos mun tuntemat miehet ilmestyis bileisiin meikkivoiteissa ja kajaleissa, niin kyllä mä saattaisin yskähtää mojitot nenääni.) Peittää pieniä näppyjään ja varjostaa kasvojaan naisellisemmiks (mistä me suomalaiset naiset tutkimuksen mukaan kuulemma lämmetään), korostaa silmiään oikeilla luomivärivalinnoilla, tuoda sähäkkyyttä katseeseen intensiivisellä rajauksella… Vai onko se onni, että heidän ei tarvitse, että he eivät ole itse (tai se kuuluisa yhteiskunta ei ole) kaivaneet sitä kuoppaa että on puolpakko meikata? Senku herää, käy suihkussa, sipasee vähän dödöä, kledjut niskaan ja ulos. Siis toivottavasti edes käy suihkussa. Ja se dödökin on ihan kiva.

Musta on kivaa että voi meikata, mutta kyllä mä myös koen että mun täytyy meikata, jos haluan näyttää huolitellulta. Ja isosti kyse on siitä, että mut on totuttu näkemään edes kevyessä meikissä (eikä vähiten niin, että itse olen tottunut). Annas olla ku joku aamu en vaan jaksa.  ”Tulitko suoraan jumpasta?” ”Ootpas sä väsyneen näköinen.” ”Mikäs sulla on?” Näytän totuttuun verrattuna harmaalta ja valjulta, jos ei oo vähintään jotain kuultovoidetta ja ripsaria. No, kunhan tuo aurinko nyt tekee comebackin niin on vähän helpompaa. Ja kun alkaa se loma niin sit vasta helppoa onkin, tsihih.

(Kuvassa ei ole ”kevyt päivämeikki”.)

Yksi ajatus juttuun “Meikkipallo

  1. Muistan kaukaisesti kokemasi tuntemukset. Jotain käsittämätöntä tapahtuu kun pääsee eläkkeelle. Niin monta asiaa kupsahtaa päälaelleen. Nykyään on yhtä monta meikitöntä päivää vuodessa kuin ennen oli meikillistä. Paremmat vaatteet – puhumattakaan juhlasellaisista – roikkuvat kaapissa pitkään parasta ennen päivämäärän jälkeen. Eikä sekään hetkauta enää. Metsässä on huisisti hauskempaa kuin stadissa. Muutamat asiat eivät kuitenkaan muutu koskaan tai merkitsevät entistä enemmän: ihana mies, lapset ja ystävät, matkustaminen, hyvä ruoka & juoma. Että tämmöistä tänä yönä.

    Vastaa

Vastaa viestiin anoppiehlokas lta Peruuta vastaus

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen