Nyt kun mun ei oo tarvinnu kahteen viikkoon ajella fillarilla tän leikatun kinttuni takia, niin oon lähes unohtanu miten ”mahtavaa” pyöräily Helsingin kantakaupungissa toisinaan on. Lähestyvät kuntavaalit pyörätiekysymyksineen ja tänpäivänen Hesarin juttu kuitenkin nostivat mielikuvat (ja tunteet) elävästi pintaan.
Työmatkapyöräily on teoriassa tosi rentouttavaa. Ei tarvii kiirehtiä metroon, odotella ratikkaa, kiroilla välistä jäänyttä bussivuoroa… Paitsi että mua ärsyttää tietyöt, jotka aina pakottaa pyöräilijän vaihtamaan kadun puolta sen sijaan, että napattais vähän tilaa autokaistalta pyörätieksi. Ja mua ottaa päähän, että tietyöihmiset jättää niitä kiertotien merkkejä paikkoihin, joissa niitä ei selvästikään enää tarvita, ja sit ollaan ihan kahvilla et mistä mihin mä nyt en voi tossa pyörätiellä ajaa ja minkähän takia. Että jos mä nyt vaan meen tosta niin putoonks mä johonki kuiluun?
Mulla menee hermo pyöräilijöihin, jotka pilaa kaikkien pyöräilijöiden maineen ja kääntää autot ja jalankulkijat meitä vastaan: jalkakäytävällä pyöräilijät, yksisuuntaisia väärään suuntaan pyöräilijät, autojen seassa arkailevat ja epäröivät ja suuntamerkin näytön unohtavat pyöräilijät, joista ei tiedä erkkikään et onks ne menossa vai tulossa, punasia päin ”livahtavat” hitaat pyöräilijät, jotka on kerta toisensa jälkeen sun edessä, tuttu ilmiö esimerkiks Bulevardilla, jossa on kohtuu vaikee päästä ohi. Ja niin edelleen.
Ja mulla niin palaa hihat autoilijoiden kanssa, jotka ei älyä antaa tietä pyöräilijöille edes tän liikennemerkin edessä:
Se kun ei ole mikään ystävällinen ele, vaan liikennesääntö. Urpot.
Huomaatteko kuinka rentoutuneena oon palaamassa maanantaina takas töihin?
http://www.youtube.com/watch?v=hgCqz3l33kU
Hih.., tuo pyöräilijöiden maine juttu, varsinkin autoilijoiden keskuudessa on mun mielestä pikkasen liioitellun paska… En tajuu, se kuka ikinä on ajanut helsingin kantakaupungissa autolla tietää miten hulluja ne autoilijat on. Pitää kaahata, töötätä, ohittaa, kiertää, äkkijarruttaa jne. Ja sit vielä pitää keritä samassa kiireessä kirota ne pyöräilijätkin alimpaan helvettiin ja jalankulkijalle ei ainakaan tietä anneta. Okei, ehkä tossakin oli jotain liioittelun makua, mutta mun mielestä autoilijat on pahin ongelma kantakaupungissa ikinä! Pyöräilijät kunniaan! Rentoa työviikkoa kuitenkin :)
Haha, kiitos —, huippu biisi. Vaikken ollutkaan ihan varma onko se pyöräkriittinen vai -itseironinen.. ;)
PYörähtäjä, eikä ihan pikkasen.. Fakta kun kuitenkin on se, että jos matsia otetaan niin kyllä se auto voittaa, ja isomman velvollisuudella autoilijoiden täytyy vaan huomioida muut tienkäyttäjät extrahyvin. Voi kun noi kiroilevat autoilijatkin tajuais että niiden kuuluisten ”minun veroeurojen” käyttö pyöräteiden parantamiseen parantais myös heidän elämäänsä..
Mutta kyllä mun tähän samaan syssyyn täytyy sanoa, et näkee tuolla Helsingin keskustassa aika paljon niitä idiootteja pyöräilijöitäkin, jotka ei vaan tunnu ymmärtävän et sä et voi sotkee kolmeakymppiä Espalla tai Kauppatorin ympäri kelloa rinkutellen vaik kuin oisit pyörätiellä, se nyt ei vaan mene niin kaupungin keskustassa.
Mun mielestä autot ihan minimiin keskustasta, ruuhkamaksut vaikka jos ei muu auta ja hyvät liityntäpysäköinnit. Hämeentieltä autot Sörkan rantatielle jne. Harvan sinne keskustaan/kantakaupunkiin olis ihan pakko sillä autollaan ees änkee jos se kerran on niin stressaavaa ku on nää hullut pyöräilijät ja kaikki.
Liikenteessä on asennevammaisia joka puolella. Kannattaa vaan ottaa rennosti ja joustaa tarpeen mukaan. Oli liikenteessä autolla, pyörällä tai jalan. Suomalaiset nyt vaan on jotenkin niin tarkkoja niistä omista oikeuksistaan, että niistä ei tippaankaan haluta joustaa.
Niin ja pyörällä ajaessa kannattaa mennä sillä asenteella, että jokainen autoilija yrittää ajaa sun päälle. ;)
Eikä mitään rennosti ottamista, kunnon kiroilu ja noituminen vähintään kerran päivässä pitää mielen virkeänä ja veren liikkeessä! ;D