Koska olen jo keski-ikäinen niin voin aivan hyvin profiloida blogini sairaskertomukseks. Ja jos ei just mitään satu olee päällä ni voin keksiä jotain, Google on siinä kiva kaveri. Muistatteks sen alati sairaan Matikaisen rouvan Ruusun Ajassa, jolla (muka) oli aina kaikki taudit? Voiks kukaan muu muistaa tollasta.. Tää menee taas siihen lokeroon et kuinkahan monta kieltä mä jo osaisin jos tollaset turhanpäiväset tiedot ei tukkis mun aivosoluja. Tai ehkä mä osaisin vaikka laittaa ruokaa! Tai soittaa kitaraa? Mut ei.
Eiku voi vttu kun pitää olla taas kipeä. Oon ollu jo viikon, täällä kuolon korinoissani saan nyt vasta ääntä pihalle sen verran että pääsen tänne valittamaan. Kammottava perintöä odotellessa -yskä, kai tiiätte: kun se kohtaus vihdoin vaimenee ni ei voi olla ihan varma et nytkö se kuoli? Yskä ja kylkiäisenä selkäpiitä riipivän seksikäs hurmausääni otti kunnolla tulta alleen viime pe-la -välisenä yönä, just taktisesti kun lauantaina oli parhaan kaverin kolmekymppiset. Ja voi kyllä, pidin puheen. Annan vanha ryyppykaveri Rajamäestä tässä, hei!
No joo, maanantaina kävin sit lääkärissä. Tai luulin käyneeni. En oo ihan varma. Puol sekuntia se kokeili mun kaulaa, 2 sekuntia katto mun kurkkuun ja vetäs diagnoosinsa: virus, kolme päivää saikkuu. En todellakaan halua itsekään syödä antibiootteja jos sellaseen ei oo tarvetta, mutta koitin siinä kuitenki kysellä, että mistä sen tietää ettei se oo vaik keuhkoputkentulehdus (”ei se yleensä ole”) ja niille antibiooteille ois oikeesti käyttöä (”ei niitä kannata turhaan syödä”). Mä oon aika varma et se oli joku sellanen Valelääkäri. Niitähän on ollu liikkeellä.
Noo, huomenna Tahkolle. Katotaan jos joku yllättävä musta rinne pelästyttäis tän pöpön mäkeen. Nimimerkillä: viimeks hajos kamera. Tässä hänen viimeinen tervehdyksensä:
Voi sinua ressukkaa! En valitettavasti voi antaa omakohtaisia neuvoja, sisko rakas, kun itse olen sen verran harvoin kipeänä. Olen tosin seurannut aika läheltä tässä viime aikoina kipeitä ihmisiä (kuumetta, nuhaa, yskää… sitä normaalia, jota on aina liikkeellä), niin voin sanoa, että paras hoitokeino tuntuu olevan kova työnteko; Ei siis saikku! Tosin tämän sinä näytätkin jo hallitsevan, kun Tahkolle lähdet ”sitä perusflunssaan” hoitamaan.
Pikaisia paranemisia!
Tähän ei nyt varmaan kannata laskettuluviikonlopun jälkeen mitään kommentoida… muuta kuin jatkokertomusta odotellessa :S
Nyt visssiin uskaltaa jo kysyä, et pelästyttikö se musta rinne myös sen pöpön pois..??
Olkoon aika vihdoin kypsä tähän vastaamiseen. :) Muistan niiden sairaalassa arponeen nukutuksen ja puudutuksen välillä koska yskä rohisi vielä siihen malliin, mutta se tuntui aika toissijaiselta terveysasialta just silloin. ;) Vähä niinku et jos päätä särkee ni lyö vasaralla sormeen – päänsäryn joko unohtaa tai vaihtoehtosesti vituttaa kahta kovemmin.