Ihan vartavasten odotin että kuluisi tasan kuukausi tuosta edellisestä kirjoituksesta. Joo-o.

Huomasko joku tänään että siellä olis ollut vähän niinku pakkasta? Ei varmaan. Vitutuskäyrä lähti heti aamusta rapsakkaan nousuun kun jälleen kerran aamupöpperöissäni unohdin että bussi numero 14 on kaikkien aikataulujen yläpuolella ja kulkee just niin ku kulloinkin sattuu huvittamaan. Taas menin siihen ihankohtatulossa-hetkeä indikoivan välkkyvän ruudun lankaan ja asemoin itseni vartin kävelyn sijasta pysäkille. Sit mä odotin. Ja odotin. Eikä se tietenkään tullut. Kävellen olisit jo perillä ja olis vielä lämminkin, mut sit iski bussipysäkkisyndrooma enkä voinu enää lähteä kävelemään kun se olis kuitenki just tullu. No, ei kyllä olis. Harmi etten polta enää tupakkaa koska kääryleen leimauttaminen liekkiin on yleensä takuuvarma kutsuhuuto mille tahansa julkiselle härvelille. Sen sijaan odotin raikkaan tuulen tuiverruksessa 20 minuuttia, syväjäädytetty k**** otsassa. Et se siitä. Hyvää ystävänpäivää rakkaat!