Havahduin siihen, että Facebook-statuksistani 90% käsittelee juopottelua tavalla tai toisella: sen haikailua, sitä itteensä tai dagen efteriä.

En edes tunne pistosta mutta jonkinlainen järkeä hipova ajatuskulku saa välillä miettimään, että tätä pitäisi ehkä jollain tapaa hävetä. Ja jos tuntuu että pitäis hävetä, niin pitäis varmaan vähentää sitä toimintaa itteään – mulla kun ei oo tapana olla hiljaa kyseenalaisistakaan tekemisistäni ja ajatella että salaamalla ne jotenkin lakkais olemasta.

Mutta mutta, täytyykö sitä hävetä että viina maistuu? Etenkin kun mä oon humalassakin ihan hauska heppu: En haasta riitaa, en ole väkivaltainen, en petä tai muuten sekoile, jos sanonkin jotain mitä ei ehkä olisi tarvinnut sanoa, niin aina siellä jokin totuuden siemen on taustalla. Ja parhaimmillaan epämiellyttävätkin laukomiset toimivat tarpeellisina keskustelunavauksina toisinaan vaikeistakin aiheista. Kunnon kissa pöydälle -meininkiä siis. Ja sellainen mä olen ihan selvinkin päin, eli en koe että viina juuri millään lailla muuttais mun persoonaani.

Tottakai olen toisinaan rasittava humalassa, puhun liikaa ja samoja asioita, olen vähän ylitunteellinen jne., mutta toistaseks mua ei oo kukaan dumpannu kesken illan, joten ehkä sekin pysyy joissain aisoissa.

Mulla ei lähde koskaan muisti, mä en oo eläissäni sammunu ja mä oon valmis allekirjottaa kaiken mitä oon tehnyt ja sanonut kännispäissäni. Mä en myöskään ala voimaan huonosti juodessani (seuraavana päivänä kylläkin, joskus massiivisestikin), mä en oo koskaan ollu krapulan takia pois töistä (ainakaan koko päivää) enkä muutenkaan feidannu mitään oikeasti tärkeetä.

Sen sijaan mulla on usein ihan helkkarin hauskaa kännissä, dokausreissut on omiaan syventämään ystävyyksiä huomattavasti vauhdikkaammin kuin mitä ehkä muuten tapahtuisi (ja näiden ystävien kanssa voi toki tehdä vastaisuudessa muutakin kuin vaan juopotella), pikku tissuttelu tuo potkua maailmanparannukseen ja kunnon rymyreissuista jää hienoja muistoja, joista saa kunnon nauruja jälkeenpäinkin.

Missä vaiheessa alkoholinkäytöstään siis täytyy oikeasti huolestua? Milloin siinä alkaa olla jotain pahaa jos tykkää olla verrattain useinkin hiprakassa ja toisinaan rentoutua ihan rajummillakin jurreilla? Milloin pitäis ”tajuta lopettaa”, vai voiks tällai mennä läpi elämän? (Ja ei, mitkään terveyslaitosten kaaviot ei oo oikea testi, niiden mukaan mä olisin kuollut jo vuosia sitten.)

3 ajatusta juttuun “Kuningas Alkoholi

  1. Jokin tässä mättää. Viina maistuu meikäläisellekin. Eikä sitä tarvitse mun mielestä ensinkään hävetä tai salailla. Mutta pitääkö siitä, sen puutteesta tai seurauksista revitellä niin paljon (itsesi mukaan 90 %). Kun kuitenkin olet parhaimmillasi puhuessasi ”asiaa”. Mulle kunnon jysärit on jonkinlainen mittari, siinä se 0-toleranssi kulkee nykyään. Nyt tulee se paha jankutus: kyllä se maksa poksahtaa ja aivosolut jne jne läpi elämän juopotellessa. Ps. mikäköhän on verrattain usein? Sulkeudun suosioonne.

    Vastaa
  2. No tietysti se on rakas anoppini täällä ensimmäisenä, pisteet kotiin miniäehdokkaalle, haha. ;D Oon mä kuitenki aika kiva ja sulonen, eiks vaan? <3

    No, 90% oli tietysti kärjistys, mutta yli puolen mennään varmasti. Kai se vaan on sellainen aihe josta muka saa hauskoja läppiä aikaiseksi. Ehkä pitäis miettiä vähä enemmän mitä sitä missäkin huutelee, ja viskata dokaus-aiheiset läpät "ei mulla oikeasti mitään sanottavaa ole" -koppaan. Ajatusta.

    Mä kuitenkin urheilen ja syön terveellisesti, ja vaikka tiedänkin (teoriassa) alkoholin maksaa ja aivosoluja vaurioittavat vaikutukset, niin se että kroppa on fyysisesti hyvässä kunnossa ja alkoholin elämään tuoman riemun ansioista mielikin voi paremmin niin en ainakaan vielä ole huolissani alkoholin terveysvaikutuksista. En mä nyt kuitenkaan tissuttelekaan ku keskimäärin kerran viikossa (mikä ei tosin aina ajoitu viikonloppuun), ja kovemmat jurrikat riipaisen ehkä max. kerran kuussa. Kaikki jotka tänne nyt tulee huutelee vastakkaisia todistuksiaan niin se on kausittaista rakkaat, kausittaista. ;D

    Vastaa
  3. Olet ehdottoman kiva, suloinen etc, niin jurrissa kuin selvinpäin. En mä muuten täällä hilluiskaan. En odottanut mitään suuria tunnustuksia, mutta tuli kuitenskin hyvä mieli, kun et joka ilta ota kaatokänniä;). Jatka samaan malliin. Pus.

    Vastaa

Vastaa viestiin Kati lta Peruuta vastaus

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen