Mistähän se johtuu, että kun dokaa lauantain, sipsikrapuloi sunnuntain, syö maanantaina ihan liian kepeän lounaan, vanuu töissä (nälkäisenä) iltaseittemään, raahautuu viimeisillä krapulapäivän jälkeisen päivän voimillaan joogaan ja miettii vielä eteisessä onko tämä oikea tapa kuolla, niin joogasarjassa menee kaikki nappiin, tasapaino on parempi kuin ikinä, venyvyys on ihan omaa luokkaansa eikä mistään tee kipeetä? Haloo Hiihtoliitto ja muut urheilutahot – oliskos tässä ainesta uudeksi harjoitusohjelmaksi? Tai jossei nyt ihan ympärikautiseen käyttöön, niin ainakin viimetipan herkistelyiksi, mitä?

Ja hei, yours truly on kuitenkin kaksi päivää vajaa kolmekymmentä vee, niin että ”kolmas krapulapäivä” on sekin jo tuttu käsite tässä osoitteessa. Ihmeellinen on maailma.

Selitys löytynee kuitenkin asenteesta: Jos ikuisen suorittamisen sijaan saisi useammin psyykattua itsensä ihan sama, vituixsemeneekuitenkin -mielentilaan, niin ties mihin sitä pystyiskään? Ooooooommmmmmm, ihasama ihasama ihasama ihasama, ooooooommmmmm…

4 ajatusta juttuun “Harjoitusohjelma

  1. Mä annoin tuolle sun postaukselle ajatuksen pari ja päädyin seuraavaan tulkintaan: Kun ympäri päissään tasapaino aisti on koetuksella, niin normaalitila tuntuu paremmalta, jolloin tiedostamatta kaikki tuntuu helpolta. Ja kun siinä kakkoskrapulapäivän väsymyksessä kroppa on veltto kuin … niin ei ihme, että pienet yoga venytykset tuntuu kepoiselta.

    Tätä siten jokainen lukija voi omassa pikku päässään miettiä ja todeta, että NO NIINPÄ !

    Tohon Katin tulkintaan en suoraan yhdy, sillä käsittääkseni SUURIN OSA Suomen urheilusta menee tuolla mentaliteetillä: mennään nyt tekemään se oma suoritus ja katsotaan mihin se riittää… vaikka se nyt vituixsemeneekuitenkin!

    Tosin tämä todistaa vain sen, että se toimii harvoilla ja valituilla! Oletko Kati siis valittu?!?

    Vastaa
  2. Mulla on välillä kauhee kahvikuppisyndrooma ja kädet tärisee minkä sattuu. Mut jos otan vähän viunaa, niin ovat vakaat kuin kirurgilla. Tosin ei ihan sama juttu mikä sulla, koska krapulassa ne kädet tärisee kahta kauheammin. :D

    Vastaa
  3. Mulla on semmonen fiilis, että mäkihyppääjät ainakin olis ainakin joskus käyttäneet kuvailtuja metodeja huippukunnon hakemiseen! Tais eräskin suomalainen mäkikotka paljastaa vetäisseensä Planican lentomäessä 240 metrin siivun darrassa.. :D

    Hiihtoliitto sen sijaan varmaan ensin ostais tarvittavat viinat käyttäen siihen urheilijarahaston varat, ja sen jälkeen tuhoais ne jossain johdon saunailloissa / bileissä -> urheilijoilta menis rahat, eikä viunaksistakaan näkis edes vilausta -> kaikki menis päin seiniä, kuten kyseisen liiton näyttäis olevan tapana?

    Tosta urheilijoiden asenteesta voisin lisätä sen verran, että vaikken huippu-urheilusta mitään tiedä (tosin kukas sen parempi huutelemaan kuin penkkiurheilija siitä miten asiat pitäis tehdä), luulen että suurin ongelma on sidosryhmissä ja niiden asenteessa; siinä missä urheilijoiden asenne (teenparhaanikatsonmihinseriittäänovituiksmeneekuitenkin) on mitä parhain, ei kukaan pysty suoriutumaan hyvin jos taustaryhmät ja sponsorit eivät ole sitoutuneet tekemiseen vastaavalla mentaliteetillä. Tilanteessa tahoilla ei ole yhteistä päämäärää, yhteisiä toimintatapoja ja arvoja, ja tämä voi kääntää rennonreippaan ”vituixmenneekuitenkimutsonot”-asenteen ”vituixmeneejasitoonpaskaihminenjanekaikkisylkeemunpäällejahylkäämut”-jännittämiseksi.

    Joten jos kaikki, sponsoreista alkaen, lähtis semmosella tää peli on jo hävitty, mut mennään nyt vittuillaksee heilumaan tonne kentälle -asenteella liikkeelle, ehkä tää homma vois toimiakin?

    Vastaa

Vastaa viestiin Ihana veli lta Peruuta vastaus

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> 

pakollinen