Kuulemma joku possupöpö ollut liikkeellä jo jonkin aikaa. Työpaikkani työsuojeluvaltuutettuna (for real!) kaikki hygieniaan liittyvät asiat on tottakai mun sydäntä lähellä, ja työpaikan vessasta löytyvä kansanterveyslaitoksen propagandalehtinen “Näin peset kädet” kirvoitti joitakin ajatuksia.

Kyseisessä käsienpesuohjeessa käydään tämä varsin mutkikas päivittäinen siistiytymisriitti kohta kohdalta läpi. Kas näin: Avaa hana. Kastele kädet. Ota saippuaa. Hiero saippualla käsiä vähintään 20 sekuntia. (Vaihtoehtoisesti voit rallatella Paljon onnea -kipaleen kahdesti, jos kahteenkymmeneen laskeminen on liian haastavaa tai esim. liian tylsää.) Huuhtele kädet. Ota paperia. Kuivaa kädet huolella. Sammuta hana samalla paperilla. Ja sitte jotain desinfiointimömmöä ja plöö plöö.

Katotaas. Ota paperia. Kuivaa kädet huolella. Sammuta hana paperilla. Jos sitä saippuaa piti hinkata 20 sekuntia, ei käsien huolellinen kuivaaminen varmaan kestä paljoa sen vähempää aikaa. Ja koko sen ajan, antaa sen veden hei valua vaan. Siitä niin, viemäriin, hukkaan, ihansama. Ettei sinulle, länsimaiselle ihmiselle, jonka pitäisi varmaan etuoikeutetusti saada elää jossain steriilissä kuplassa, ettei sinulle vaan tule flunssaa. Voi terve.

DNA:n laskutuksesta päivää.

Me pistettiin sulle nyt tulee tämmönen huomautuslasku. Tai sun osoitteeseen, mutta ystäväsi J:n nimellä. Niin siis sen brittikaverisi, jolle kävit kolme kuukautta sitten liikkeessämme ostamassa halvan kännykän ja prepaid-liittymän, kun hän oli tulossa Suomeen kesäksi.

Ai miten niin prepaid-liittymästä ei voi tulla laskua?

No mut hei, eihän tää olekaan prepaid-liittymästä, vaan tää lasku koskee sun omaa liittymää. Jonka laskut siis menee sun työnantajalle. Noin niinku yleensä. Ja nyt sun kaverin nimellä, joka ei tietenkään ole töissä siinä teidän firmassa.

Muistatko pari kuukautta sitten, kun J oli saanut puhelimensa lukkoon ja jouduit soittelemaan meiltä PUK-koodia? Pyysit silloin, että tuo prepaid-liittymä vaihdettaisiin J:n nimiin, jotta hän voisi hoitaa tämänkaltaiset tilanteet vastaisuudessa itse. No hei, mehän tehtiinki sillai, että vaihdettiin molemmat liittymät J:n nimiin!

Tässä on sellainenkin hyvä puoli, että sun omalla nimellä tai henkilötunnuksella ei nyt löydy meiltä yhtään liittymää. Jännittävintä tässä on se, että tällaista liittymänsiirtoa täysin toisen ihmisen nimiin ilman sen ihmisen läsnäoloa ei oikeastaan voi edes tehdä. Mutta mepä voitiinkin - ja siirrettiin molemmat!

Eikä siinä vielä kaikki. Sun ei myöskään nyt tarvitse murehtia minkään muutoksien tekemisestä siihen omaan liittymääsi, koska sä et voi niitä tehdä. Niin siis koska se liittymä on nyt ystäväsi J:n nimissä.

No joo, kyllähän me ymmärretään että sä ehkä haluat sen oman liittymäsi takaisin omiin nimiisi. Se kävis tosi kätevästi, jos sinä ja tää sun jo-Englantiin-palannut-ystäväsi J menisitte molemmat käymään siinä liikkeessä, jossa avasit tämän prepaid-liittymän. Onko liian hankalaa, mitä?

Joo. Ei kato. On tää niin kummallinen juttu, että mä en kyllä nyt pysty tekemään tälle asialle yhtään mitään. Mutta mä laitan tämmösen selvityspyynnön tästä, niin me soitellaan sitten sulle päin! Ensi viikolla jo!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sanoi hän 3 viikkoa sitten. Ehkä ne ei löydä mun numeroa mistään? Mistähän sekin vois johtua??

Nää on näitä juttuja et ei. Ei näin.

Mulla oli tänään nälkä ja sellanen nälkäkiukku. Joten aattelinpa piristyä tiskaamalla.

Tuli siinä sitten mieleen muutama muukin asia nälän lisäks joka ärsyttää.

• Kun tiskatessa joku kantaa koko ajan lisää astioita tiskialtaaseen.
• Radiokanavat, jotka kuuluu melkein, mutta ei ihan.
• Sininen huuhtelu. Jos ette tiiä mitä tarkotan, surffatkaa kaupassa wc-raikastinhyllylle. Ne on kamalia. Ja Timo vahingossa viimeks osti meille sellasen. Yh.
• Naamakirjastatukset, joihin mahdutetaan koko elämä. Vaikkei sellasta oikeasti tunnu siis olevan.
• Ihmiset, jotka priorisoi aina kaikki muut velvollisuudet parhaiden ystäviensä edelle. Parhaissa kavereissa ku on se erittäin hieno piirre, että “ne on ja pysyy aina”. Että mitäpä niihin panostamaan. Hah.
• Se, ettei tajua verkkoputiikista tilatessaan, että Jersey ei ole EU:ssa ja joutuu maksamaan arvonlisäverot. Ja etenkin, kun samalla tajuaa, että jos olisi jakanut tilauksen useampaan alle 45 euron tilaukseen, olisi säästänyt senkin 22%. No, nyt tiedän.
• Ihmiset, jotka valittaa säästä. Aina. “Onpa synkkää/märkää/harmaata/pimeetä/ankeeta…” Darling, sä asut Suomessa. Life is bitter. (Ja ite oot ankee.)
• Se, että mun käsille on tullut jo syksy, ja ne on seuraavan kerran lämpimät toukokuussa 2010.
• Se ettei oo tiskikonetta.

Että tämmöstä, näin äkkiseltään niistettynä. Vois luulla et tää jotenki helpottaa ku sylkäsee nää tähän ruudulle. Mut ei. Rupes vituttaa vaan enempi.

Mulla oli lauantaina korkeekorkoset sandaalit Murmanskin keikalla Tavastialla. Virhe. Ei keikka, vaan ne sandaalit. Mulla on edelleen kaksi varvasta puutunu. Okei, ne ei ollu mitkään laadukkaat popot, mut ei kai minkään parinkympin lomalöytöjenkään pitäis sentään tuntoa viedä? Jos mä olisin ameriikassa, niin olis jo haaste vetämässä.

Mutta ei olla ameriikassa. Sen sijaan monessa muussa maassa oltiin kesällä (ahaha, aasinsilta!). Kesäinen roadtripimme Milanosta Barcelonaan on dokumentoitu kuvin ja jopa muutamin sanoin hovikuvaajani Timon sivuille. Katsokaa sieltä, missä minä vietin suurimman osan lomastani. Yhteenvetona loma koostui:

Alpeista…

…rannoista (kuvassa matkanjohtajamme Touko)…

…pikkukylistä…

…nähtävyyksistä…

…ja hyvistä eväistä. Ja sitäkin loistavammasta matkaseurasta!

Vaikka loman jälkeen töihin palatessa ei arvatenkaan ollut ihan sellanen “akut ladattu, täynnä energiaa” -olo, niin jotain on kuitenkin tapahtunu. Mä oon huomannu, et jollain tapaa sitä jaksaa nyt enemmän kiinnittää huomiota siihen miltä näyttää (lähipiiri, no niin, kompatkaas nyt tätä suurta muutosta?! ;D ) Mä en oo koskaan ollu mikään suuri tyylitaituri, joten oonki ruvennu ahmimaan muotiblogeja, ne on hauskoja! (Vaikka mä en pystykään tajuamaan sitä varpaat sisäänpäin seisoskelua.) Tän hetken suosikkini on Stella, joka on palauttanut uskoni siihen, että musta ja harmaa ON värejä. Kuitenkin suurin konkreettinen ero entiseen taitaa olla vaatteiden määrä, mitä oon viime aikoina ostanu. Ja tästä seurauksena mä en siis nyt tunne mun oikean jalan varpaita. Tosi tervettä kehitystä siis.

Niin. Ja mä tiedän kyllä, että toi otsikko pitäis olla varpaaton. Mut eiks toi ensilukemalta tuntunuki ihan sanalta?