Mun duunipaikka muutti. Mulla on ollut suuria logistisia haasteita ehtiä ajoissa töihin. Mä nyt oon joka tapauksessa aina vähän myöhässä joka paikasta, mut nyt se on jo liian huomattavaa.

Käytännössä mulla on useita vaihtoehtoja mennä töihin. Ne jotka tuntee Helsinkiä saa ehkä tästä (niin kovin syvällisestä) jutusta enemmän irti, jos annan vähän tarkempia koordinaatteja. Mä asun siis Kurvissa, ja mun työpaikka on tätä nykyä Pursimiehenkadulla. Sinne pääsee mukavasti suoraan

a) Bussilla numero 16, joka vetää antaumuksellisen sightseeing-reitin Kruunuhaan ja Ullanlinnan läpi. Paljon kivoja kauppoja ihasteltavana matkan varrella. Myös paaaaljon mukulakiveä, joka ei pitkäks venähtäneiden iltojen jälkeen oo ihan niin jees. Tää varsinainen bussimatka kestää aika pitkään, mut kuitenki siedettävät 20 minuuttia. Mutta tän matkan järjestelyyn tuhraantuu paljon enemmän: Bussipysäkille on pakko mennä vähän aikasessa, koska bussiin on vaikea ehtiä juosten, jos se sattuukin olemaan tulossa jo kun käännyt rantatielle. Plus et tää bussi kulkee noin 20 minuutin välein – jos missaan sen, niin odotusaika on pitkä, tai sit täytyy vaihtaa vaihtoehtoihin b tai c, mikä tarkoittaa siirtymistä toiseen suuntaan kodistani. Ja koska mä katon sitä aikataulua kotona ja tähtään just tasan siihen merkittyyn aikaan, niin todennäköisyys pelkkien perävalojen näkemisestä on huomattavan suuri.

b) Ratikalla numero 6. Ratikat on kivoja, mutta Sörnäinen-Hietalahti -ratikkamatkalla jopa minä ehtisin kutoa villasukat.

c) Metrolla Kamppiin ja bussilla nro 14/14B perille. Tää olis ilmeisesti nopein vaihtoehto, mutta vaihtaminen on mun mielestä lähtökohtasesti ihan perseestä. Matkustamisessa pahinta on odottaminen. Se, että tököttää kuin tikku paskassa, eikä voi tehdä ite mitään matkan etenemisen eteen. Tästä syystä kartan vaihtoehtoja, joissa pitää vaihtaa. Mutta tää on ainoa vaihtoehto, jossa ei tarvitse katsoa aikataulua, mistä propsit. (Kieroutunutta, että mä vihaan odottamista, ja kuitenkin aiheutan odotustilanteita toistuvasti muille olemalla ite myöhässä. Noh, maailma ei ole täydellinen.)

En ole vielä päättänyt suosikkiani noista reittivaihtoehdoista. Onneksi bonusvaihtoehtoni d on aivan nurkan takana:

d) Polkupyörä!

Nurkalla on siis vuosihuolto, johon koko talven taivasalla majaillut pyöräni olis kai vietävä, ennen ku sitä uskaltaa alkaa käskyttää päivittäisillä työmatkoilla. On muuten erinomaisen fiksu veto ostaa seitsemän huntin pyörä ja jättää se Helsingin talven armoille ilman mitään suojaa. Ei uskois ihan viime syksynä ostetuks. Mut kai sitä viel saa kiillotettua. Pahimpia on sellaset ruuvit, jotka on pienessä kuopassa – siinä kun se vesimassa seisoo montussa ruuvin päällä koko talven, ni ruostuiskohan se? Enpä tiedä.