Hahaa, mä nujersin tänään systeemin!!

Mulla on ollu kolme yliopiston kirjaa lainassa viime kesästä saakka. Syyskuussa lainoja ei enää voinu uusia, ja pari viikkoa myöhässä menin sitten palauttamaan niitä. Keskustaan, Aleksandriaan, ja maksoin siihen asti kertyneet sakkomaksut. Mutta yhtä näistä kirjoista ei voinutkaan palauttaa sinne, vaan se piti viedä Kumpulaan. Tämä sinällään on niin nerokasta, etten viitti ees mennä siihen. No, koska oon yleensäkin niin superaikaansaava, niin palautin tuon kyseisen teoksen jo tänään. Häpeissäni, valmiina maksamaan laskujeni mukaan kolmenkymmenen euron myöhästymismaksun. Mutta mitä?! Kirjastokundi (meil tuol yliopistol on sellasii) totesi vain, että “sä oot näköjään jo maksanu nää sakot?” Olin siis maksamalla sen muutaman euron joskus puol vuotta sitten onnistunu lamauttamaan sakkokertymää laskevan systeemin - Tietojenkäsittelytieteen kirjastojärjestelmässä on bugi!! Buhahahaa, ironista ja NIIIN oikein!

Mä palasin tänään kouluun. Oon säälittävät viisi ovaria vajaa Maisteri B. Syynättyäni kaikki mahdolliset porsaanreijät totesin, että pakko kai se on tehdä comeback Kumpulan kampukselle. Se oli jotenkin ahdistavaa. Ja sit kuitenki jotenki hykerryttävää, ku ehkä vähä oppiki jotain. Melkein rupes harmittaa, etten voi työn takia käydä ku joka toisella luennolla. Melkein. Mut sit menin syömään. Mikä vttu siinä on, että niitä hedelmiä ei voi pitää pois niistä ruuista?! Banaanikana vois olla ihan jees, jos sen tekis joku Jyrki Sukula. Mut jos sen tekee Unicafe, ni ei.

Tähän loppuun sit viel tuorein osa suositusta jatkokertomuksestani. Enjoy.

Kävin siellä lastenlääkärissä aka korvalääkärissä. Lampsin sitten siihen ilmottautumistiskille ja sanoin että terve, mulla olis tasalta aika tolle Ilkka…Jääskeläiselle! Se tuntu jotenki tutulta nimeltä, ni se se varmaan oli. Ja kun olin sen suustani päästäny, tajusin, et ei se kyl se ollu, joku lyhyempi. Mut mistä toi Jääskeläin… Eiii, se on se Idols-jamppa! Mä todella tarviin hoitoa, pian, kun alitajunnasta kumpuilee jotain tollasta.

Lääkäri oli kyl super. Ei vaan pistäny mua kotiin köllöttää ja oottelee, vaan vaikutti oikeesti asiasta kiinnostuneelta. Mä vihaan sellasia tohtorivastauksia, et “mee kotiin lepää”. En mä olis täällä jossei sitä lepäämistä olis jo kokeiltu. No, nyt mulla on sivuvaikutuksetonta antihistamiinia ja steroidinenätippoja. Joko ne hiihdon MM-kisat meni, multa vois löytyä uutta potkua lääkelaukkuun?

Heräsin tänään lumiauran kolahduksiin. Kuinka siistiä. Joskus penskana siihen ääneen herääminen oli jotain aivan sietämätöntä. “Joskus penskana” viittaa aikaan, jolloin talvi tarkoitti lunta.

Nyt on viikon verran ollu Helsingin mittakaavassa perkeleesti pakkasta. Kymmenen astetta, oh. Ja aurinko paistanu, upee keli. Ja eilen satoi viimein lunta, senku paranee. Ja tänään oli pari astetta plussaa. Tietysti. Miksei voi tulla eka lunta ja sitten sitä pakkasta, että se lumi myös pysyis yli kolme tuntia? Mikä siinä yhtälössä on niin vitun vaikeeta?!

Mun flunssa jatkuu edelleen ja tänään sain lähetteen korvalääkärille. Korvalääkäri kuulostaa jotenki siltä, et siellä käy vaan lapset. Saakohan sieltä tarroja?

Eipä vähän mielikuvitukseton mummopostaus. Sään parjaamista ja sairastarinan jatkoa. Onneksi mielikuvituksekkaammat kaverit järkkää ystävänpäivänä “Olen taas 15-vee” -bileet, ehkä se vähän kompensoi. Green limea, pinkcattia, pöytäviinaa aplarimehulla. Pillillä suoraan litran limupullosta. Hirveet pohjat, koska dises ei sit pysty enää juomaan. Mikähän ois maailman paskin hiuslakka, jolla sais kaupungin törkeimmän heittarin? Paljokohan Hesarin spuget haluu hakista? Myydäänks viisnollaykkösii vielä? Mikä on 2000-luvun Arkku ja pääsisköhän sinne tsägäl sisään? Tästä ei voi seurata mitään (muuta kuin) hyvää…

Mjahas, se on sitte uusi vuosi napsahtanu kalenteriin ja alku on ainakin ollu lupaava. Hesari on ominut mun Vuoden Teeman ja kerää tänä vuonna lukijoiden Onnenlauluja, kun toissa vuonna kerättiin Synkimpien satoa. Lisäks oon kuullut huhuja kahdestakin (2) linja-autosta, joissa on ollu kello oikeessa. Kiistaton merkki paremmasta vuodesta. Ja ainoot jalkavammat nollaysi löytyy toistaseks kaverin koiralta. Ankeeta sekin, mutta nyt täytyy vaan olla laskematta sitä, etten ala ennustamaan tuomiopäivää kun vuosi on hädin tuskin avannut silmänsä.

Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan. Ja paijauksia Wanda-hauvalle

Ps. Tein myös tapojeni vastaisesti yhden uuden vuoden lupauksen. Sellasen toteutettavissa olevan. Lupasin mennä luovuttamaan verta. Menkää tekin.