Se lähestyy. Se on ihan kohta täällä. Se hetki, kun oon luvannu itelleni (ja muutamalle muullekin, ehkä valitettavasti), että laitan murheellisen mielen sivuun ja käännän ajatukseni positiivisemmalle taajuudelle. Aika on surra, mut joskus se vaihde jää vähän päälle. Ja täytyy päättää, että jossain pisteessä sen suremisen vaan lopettaa. Ravistaa raskaan viitan harteiltaan, potematta huonoa omaa… Lue lisää →

Meikä laittaa ruokaa: Oon miettiny taas monia asioita. Kuten bussin kelloja. Miksei ne ikinä oo oikeessa ajassa? Ees melkein. Tänäkin viikonloppuna tulin kuulemma kotiin 6:44, vaikka puolilta öin luulin kylästä lähteneeni. Toki tämmöstä nyt sattuu välillä vaikka kellot ihan tikissä oliski, mut ei mennä nyt siihen. Pakkoko busseihin on lykätä kellot, jossei ne oo koskaan… Lue lisää →