Arkisto: Elokuu 2008

Those were the days, my friend

Maanantaina 18. elokuuta 2008

We thought they’d never end…

Joskus ne vaan loppuu aivan liian aikaisin.

Villen kyydissä

Minä, Timo ja Ville, joskus silloin, kun tää oli suunnilleen joka perjantain peruskuvio. Kyllä me kaikki vielä joku päivä taas hymyillään noin. Muistoillemme.

“Do not stand at my grave and weep;
I am not there. I do not sleep.
I am a thousand winds that blow,
I am the diamond glints on snow.
I am the sunlight on ripened grain,
I am the gentle autumn rain.
When you awaken in the morning’s hush
I am the swift uplifting rush
Of quiet birds in circled flight.
I am the soft stars that shine at night.
Do not stand at my grave and cry;
I am not there. I did not die.”

Levätkää rauhassa, Ville, Sanny ja Miika.

London calling!

Perjantaina 8. elokuuta 2008

Lontoo

Vastasin kutsuun. Aika riensi nopeasti ja ollaan ehditty olee jo taas kotonaki viikko. Pientä asenneongelmaa perusarkea kohtaan havaittavissa. Ehkä matkan muistelo piristää.

Lontoo olis aika lailla helpompi pitää siistinä, jos roskat vois laittaa jonnekin tiettyyn paikkaan, vaik semmoseen johki kori-malliseen. Mut ei kato pysty laittaa roskiksia ku ehkä kymmenen koko kaupunkiin. Muuten joku laittaa niihin pommin. Kyllä näin on nähtävä.

Kun on Englannissa ja lomalla, niin olis ehkä hauska käydä päivällä kietasemassa huiviin yks olut ja pikkupurtavaa jossain pubissa. Ihan kiva idea, jos tajuat tehdä sen ennen kahta. Sen jälkeen ei nimittäin pubeista saa ruokaa. Kokki lähti kotio.

No, voi sen nälän kesyttää pelkällä oluellakin. Mihin aikaan yleensä pubeissa on kaikista paras meno? Noin yhdeltätoista? Sehän on sit just hyvä aika sulkea pubit! Joka ikinen. Myös Lontoossa. Menkää himaan siitä. Tai yökerhoon. Niissä on hyvä jatkaa juttua kun ei kuule omaa ajatustaan.

Vessa-asiointi pubeissa. Kenen mielestä ne käsien “kuivaamiseen” tarkotetut puhaltimet on hyvä keksintö? Puhurin meteli sattuu päähän ja kuivuminen tapahtuu hitaammin kuin jos vain heiluttelis käsiä ilmassa. Mutta eivät oo ilmeisesti Englannissa kuulleet mistään käsipyyhesysteemeistä. Missään.

Ja mitä sillä vedenpaineellakaan oikeestaan tekee? Niinku ainakaan vessanpöntössä tai suihkussa. Tuo sopivaa jännitystä arkeen, kun ei voi koskaan tietää, että katoaako se tavara ekalla vai kymmenennellä nykäsyllä. Eikä tule vapaa-ajanongelmia, kun voi näppärästi kuluttaa kolme päivää huuhtoen hoitoainetta pois tukasta.

Ja niin, minkä helvetin takia ne kylmä- ja kuumavesihanat täytyy olla erikseen ja noin metrin päässä toisistaan? Hyvä pestä nassu siinä sitten, kun toisessa vesinorossa jäätyy naama ja toisessa palaa näpit. Ei pysty käsittää.

Entä mikä juju niissä kokolattiamatoissa on? Myös kylppärissä. Idioottikin voi aistia ne homeitiöt. Entä kun joku kusee ohi pöntöstä? Siinähän pyyhkäset roiskeet näpsästi pois. Yh.

Lontoo. Ah. Niin mahtava kaupunki, että jos tulis järkevä tilaisuus muuttaa sinne, niin en kahta kertaa miettis. On vaan niin lepposta olla täällä +15 asteessa sateessa tilillä 22 euroa, et pitää vähä yrittää kompensoida.