Nyt soi torvet ja paukkuserpentiinit särkee korviin – Aasinsilta on ollut olemassa kokonaisen vuoden! Ja vieläkin täällä joku käy, uujee. Tattista vaan teille. Olisin halunnut tähän jonkun supersiistin kuvan luomaan tunnelmaa, mutta ei toi clipartin tarjonta oikein sykähdyttänyt. Mut katotaan jos illal sais jotain pykättyy – kannattaa siis tulla uudemmankin kerran! Edit. illalla: No nyt on visuaalinenkin puoli hoidossa, kiitos kuvausvastaava Timo ja tähtisädetikkuvastaava Niklas! Onpa mulla muuten kurttunen käsi, hmmm…

Vastasyntyneet blogit on usein vähän haparoivia ja etsii vielä sitä omaa juttuaan. Lopputulos saattaa olla jotain ihan muuta kuin miltä aluks näytti tai mikä oli tarkoitus. Toiset blogit myös kuukahtavat heti alkumetreillä, jostain selittämättömästä syystä, ja toiset osoittautuvat vähän muita hitaammiksi ja yksinkertaisemmiksi, mutta niilläkin on ihan yhtäläinen oikeus olla olemassa.

Jos blogi sinnittelee hengissä vuoden, se rupeaa usein olemaan vähän ylpeä. Etenkin, jos se on onnistunut keräämään vakituisia kavereita. Blogi on vähän itseään täynnä, ja luulee oikeasti julistavansa jotain suurempia totuuksia elämästä. Kapinahenkeä löytyy. Usein blogi on kuitenkin aika putkinäköinen, mutta eihän se haittaa. Kuuluu ikään.

Jos blogi on pystyssä vielä kahdenkin vuoden päästä, se on todennäköisesti saavuttanut elämässään jotain. Oikeasti hyviä ystäviä, jotka tukevat vaikeina ja hiljaisinakin aikoina. Kävijälaskurit juoksevat vaikka mitään asiaa ei hetkeen olisikaan. Blogi on todennäköisesti joko kaventanut ja syventänyt asiantuntijuuttaan jollain sektorilla, tai vaihtoehtoisesti ottanut hoitaakseen yhä monisyisempiä elämän sivupolkuja. Joka tapauksessa blogilla tuntuisi menevän ihan kivasti. Kenties blogi elää elämänsä parasta aikaa.

Kolmevuotias blogi sisältää jo jotain Suurempaa Viisautta. Blogi on todennäköisesti kolhiintunut elämän tyrskyissä, mutta noussut aina uudelleen jaloilleen jokaisen palvelimen kaatumisenkin jälkeen. Voikohan mikään enää pysäyttää näin hyväkuntoista blogia?

Neljävuotiaita blogeja ei ehkä tunneta vielä tarpeeksi, jotta niistä voisi lausua mitään kovin älykästä.

Tähtäin on siis asetettu kohtalaisen korkealle, katsotaan mihin asti rahkeet riittää. Kiitos kävijöille kuluneesta vuodesta, ja jatketaan harjoituksia!